sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Starfish

Starfish (C. Baccatum)

Yksi parhaimman makuisista chileistä, mitä olen ikinä syönyt. Tämä on tulisuudeltaan varmaan keskitulinen. Parhaimmillaan maku oli täytettynä, grillattuna. Tein tästä myös jonkinmoista salsaa Heinän puutarhalta ostamistani marjoista. Omat kasvatukset eivät kaudella 2013 oikein menneet putkeen ja sato jäi pieneksi. Kasvi kasvaa todella korkeaksi ja kookkaaksi ja sadon kypsyminenkin meni todella myöhäiseksi. Kaudella 2014 pidän taukoa Starfishin kasvatuksesta ja ostan näitä herkkuja todennäköisesti jälleen suoraan Heinän puutarhalta.



Starfishin kypsymistä kuvaava marjasarja
Kauden 2013 Starfish-emokasvin sato kokonaisuudessaan
Kaudella 2013 minulla kasvoi yksi Starfish, laitoin sen kasvamaan lopulta n. 10l saviruukkuun. Kasvin kanssa ei käynyt oikein onni ja siitä katkesi eri syistä latva kolmeen kertaan ja tämä latvominen hidasti selkeästi kasvua. Yhdestä latvasta tein pistokkaan, josta tuli lopulta yhtä paljon satoa, mitä pääkasvista. Tämä saviruukun yksilö kasvoi todella suureksi, mutta ei antanut kuin 13 marjaa. Idätys tapahtui helmikuun puolivälissä ja ensimmäinen kukka löytyi 9.7. Raakile muodostui samantien viikossa, mutta marja kypsyi vasta lokakuun alkuun. Eli todella hidas kypsyjä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Thaichili

Thaichili (C. Annuum)

Sain joskus ystävältäni hänen ikkunalaudalla kasvattamaa chiliä maistiaiset kotiin. Otin siemenet talteen ja kasvatin sitä kaudella 2013. Taimena tapahtui ennalta arvaamatonta latvomista kissani puolesta ja kasvi ei ikinä kasvanut kovin suureksi. Suurimmillaankin kasvi oli korkeudeltaan vain n. 20 cm. Eli todella kompakti ikkunalautakasvi. Tämän riesana oli myös kirvat, mutta oli ainakin kokoonsa nähden kovin satoaja annuumeista. Tarkempaa lajikenimeä en tästä tiedä ja kutsuin tuota vain Thaichiliksi.

Laitoin siemenet itämään jo marraskuun puolella tämä alkoikin jo heti toukokuun alussa kukkimaan, kun aurinkoa alkoi tulvimaan ovista ja ikkunoista. Kesäkuun puolivälissä oli jo ensimmäiset raakileet roikkumassa ja ne kypsyivät heinäkuun lopussa. Kasvi tuntui helppohoitoiselta ja kesti lopulta kirvojen ja kissojen hyökkäykset ja antoi 12 marjaa, mikä oli hyvä suoritus n. 20 senttiseltä kasvilta. Osa marjoista kasvoi multaan kiinni ja niitä piti avittaa kääntämällä hiukan viistoon.

Marjat olivat melko pieniä, vaikka ne kuvassa isolta näyttävätkin. Painoa oli keskimäärin hiukan yli yksi gramma marjaa kohden. Tulisuutta oli jonkun verran, mutta en pitänyt tulisuuden laadusta, se oli ilkeästi pistelevää. Tämä tulisuus teki sen, että en pitänyt hirveästi tästä lajikkeesta, mutta en juurikaan ole annuumeista muutenkaan pitänyt. Tuskin enää tätä lajiketta tulevaisuudessa kasvattelen...






Red Peter Pepper


Red Peter Pepper kesällä 2013
Red Peter Pepper (C. Annuum)


Kaudella 2013 minulla oli tämä kasvamassa. Annuumiksi tämä kasvoi yllättävän puumaiseksi, korkeaksi ja hienoksi kasviksi. Tämä kasvoi pitkään ikkunalaudalla, kasvi oli parhaimmillaan 1,5m korkea, tuuhea ja kukki jatkuvasti todella runsaasti. Ikkunalaudalla ei ehkä riittänyt valo, kun ulkopuolen chilit varjostivat sitä ja siirsin kasvin liian myöhään ulos ja en kerennyt saada kypsää satoa. Peter Pepperissä se juttu on marjojen muoto, jonka kaikki voivat etsiä internetin kuvahaulla. Minulla raakileissa ei muoto ihan täysin täsmännyt ja onnistuin satoa saamaan vain alle kymmenen marjaa ja nekin jäivät kypsymättä.







Peter Pepperin laitoin itämään 11. helmikuuta ja kukkiminen alkoi kesäkuun puolivälissä. Olisin hyvin kerennyt saada satoa, jos olisin tajunnut tässä vaiheessa siirtää kasvin ulos. Tosin kaikki annuumit tuottivat huonosti satoa myös ulkona. Ensimmäinen raakile tuli tähän vasta elokuussa ja tällöin kasvi oli jo tovin ollut ulkona. 2014 en laita tilanpuutteen vuoksi Peteriä kasvamaan, mutta ehkäpä joskus jatkossa...

Peter Pepper wikipediassa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Peter_pepper

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Madame Jeanette




Madame Jeanette (C. Chinense) oli jo mielenkiintoisen kuuloinen nimensä perusteella ja moni oli etukäteen kehunut tämän makua. Odotin innolla oliko minun siemeneni aitoja, kun foorumilla lähes kaikilla tämä kypsyikin punaiseksi ja osoittautui vale Madame Jeaneteksi. Aito Madame kypsyy keltaisen väriseksi ja monella tämän niminen chili taisi ollakin Surinam Red, hyvänmakuinen sekin ja todella läheistä sukua Madame Jeanetelle. Käsittääkseni aito Madame Jeanette on myös Surinamista kotoisin.







Madame Jeaneten marjat ovat jännän muotoisia























Lajikepuhtaus tuntui osuneen kohdilleen ja marjoista tuli oikeanvärisiä ja -näköisiä. Ensimmäiset kypsyneet marjat olivat täysin tulettomia, mutta myöhemmin syksymmällä maistamani olivat jo melko tulisia. Kasvini oli ollut koko kesän ulkona ja siellä kylmään aikaan kehittyneet marjat, varsinkin ensimmäisinä kypsyneet saattaakin jäädä vähemmälle tulisuudelle, ns. ensipodin syndrooma. Maku oli hyvä ja tämä lajike saa olla jatkossakin meillä kasvamassa.


Madame Jeanette lokakuussa 2013
Kasvini näytti kesän jälkeen leikattuna lokakuussa 2013 tältä. Vielä pari viimeistä marjaa kypsytteli oksilla. Tämä oli veikeä tapaus jo taimena ja lähti haarautumaan itsekseen melkein heti seitsemään suuntaan ja olikin vähän vaikeuksissa, kun oksat menivät solmuun ja osa jäi pahasti varjoon. Jouduin silloin jo auttamaan vähän leikkelemällä. Keväällä riesaksi taas tulivat kirvat ja tämä koko kasvi jäi lopulta hiukan kitukasvuiseksi. Harmi, kun ei ole kunnollista kuvaa kasvin parhaista hetkistään. Marjojen kypsyttyä leikkelin tämän lehdettömäksi tapiksi, säästäen kuitenkin reilusti oksia.




Minulla oli punkkeja talvetettavissa chileissä ja tein isot operaatiot punkkien hävittämiseksi. Kaikki chilit leikkasin aivan tapiksi ja kaikki lehdet saivat lähteä. Mullat vaihdoin kaikille ja juuretkin pesin kuumalla vedellä. Myös myrkytyksiä tuli moneen otteeseen ja tätä rääkkiä ei kaikki kasvit kestäneet. Varmaankin puolet talvetukseen tarkoitetuista chileistä kuoli tähän käsittelyyn. Isoksi onnekseni Madame Jeanette kesti tämän rääkin ja nyt joulukuussa 2013 kasvi näyttää tältä (kuva vasemmalla).






Kukkia tulee jatkuvasti keinovalon alla
Madame on tällä hetkellä paraatipaikalla loisteputkien alla ikkunalaudalla ja kukkii kovasti. Toiveissa on, että edes joku näistä kukista kehittelisi marjan talven kunniaksi. Ylälatvustossa valo voisi olla jopa riittävä moiseen tempaukseen. Tarkoitukseni on jatkossa pitää kasvi pienenä, bonchimaisena ja en anna tämän kasvaa kovin suureksi. Muutenkin pidän nyt ja kesällä talvetettavat chinenset pieninä, pihalla niistä irtosi vain muutama marja ja tällainen pieni, kompakti kasvi ikkunalaudalla voisi hyvinkin tuottaa vähintään samansuuruisen sadon ensi kesänä.


Madame Jeaneten kukka kesällä 2013
Kesällä 2013 Madame Jeanette aloitti kukkimisen 19. kesäkuuta. Ensimmäisen raakileen löysin 9. heinäkuuta ja 20. elokuuta oli ensimmäinen marja täysin keltainen. Tämän jälkeen marja vielä vaihtaa hiukan väriään oranssimman suuntaan, jos sitä ei poimi pois puskasta.

Marjoja sain vain 15 kappaletta ja ne olivat melkein kaikki todella pieniä. Yhteispaino marjoilla oli oli n. 25 grammaa ja moni marja oli niin kevyt, että vaaka ei antanut minkäänlaista lukemaa, muutama viimeiseksi kypsynyt olikin sitten vähän isomman kokoisia ja painoivat yli 5 grammaa.

Katsotaan millaisen sadon saan jatkossa. Kyseessä on yksi lempichileistäni ja koitan pitää kasvin hengissä niin pitkään, kuin mahdollista.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Nagahari

Nagaharin marjat alkoivat kuivahtaa heti kypsyttyään 
Nagahari (C. Annuum) tuli minulle siementilauksen yhteydessä 2012 kylkiäislahjana Pepper Joelta. Tämä siementoimittaja ei merkitse mihinkään siemeniin, kuin lajikkeen ja laji pitää aina itse selvittää. Nagahari nimi viittaa Intiaan, Bhut Jolokian ja Naga Morichin syntypaikoille. Pussissa oli isot varoitukset tulisuudesta ja luulinkin tämän alkuun olevan chinense ja olikin iso pettymys, kun tämä selvisi lopulta annuumiksi. Marjat olivat luokkaa 5 cm pitkiä maksimissaan, ei mitään kovin tulisia, mutta todella säväyttävä maku, ikävä kyllä ei positiivisessa mielessä. En kasvata tätä ikinä enää uudestaan.




Itse kasvi kasvoi koko kesän 2013 ehkä huonoimmilla paikoilla ja jäi hoidossakin muiden varjoon. Satoa kuitenkin tuli olosuhteisiin nähden hyvin ja oli niitä harvoja annuumeja, mitkä sadottivat pihalla enemmän, kuin pari marjaa. Eli tätä voisi kutsua satoisaksi. Marjoja tuli 26 kpl, mutta olivat todella kevyitä ja kuivahtivat jo oksille, painossa mitaten sato oli mitätön. Korkeutta tämä risu sai lopulta vain puolisen metriä ja oli kyllä kompaktin kokoinen.






torstai 28. marraskuuta 2013

Pimeyden honkkelit

Palasin lomalta tuossa alkuviikosta ja jännityksellä säntäsin katsomaan, miten chilit olivat pärjänneet ypöyksin reilun viikon kotona. Idätyslautalle oli päässyt home iskemään ja paljon oli ituja kaatunut, mutta sain ehkä pelastettua tarpeeksi, jotta sain kaikkia lajikkeita laitettua turpeeseen. Muutama vielä kituuttelee, mutta toivo elää, ettei tarvitse uudestaan pubescensejä idätellä.

Sirkkalehtiset idut tarvitsevat valoa terveeseen kasvuun
Minulla on kaikki pubet jo laitettu itämään ja lähes kaikki itäneetkin. Osa on ollut ihan tutulla ja turvallisella idätyslautalla, mutta otin myös ensi kertaa kokeiluun "minikasvihuoneen". Tämä 24-paikkainen vesisäiliöllä varustettu härpäke kastelee itse itsensä. Turvetilan alla on kastelumatto, mikä nostaa kosteuden alapuolella sijaitsevasta vesisäiliöstä ja päälle laitetaan vielä läpinäkyvästä muovista tuleva katos. On varsin näppärän kokoinenkin. Minusta vain tuntuu, että kastelee turpeen liian märäksi ja tyhjensin vesisäiliön toistaiseksi. Muuten on todella kätevän oloinen idätyssysteemi tämäkin.

Minulla oli vähän vielä kasvatuspaikat hakusessa loman alkaessa ja jätin lootan vain hyllylle pelkän luonnonvalon huostaan. Paha virhe. Kaikki itäneet idut ovat kasvaneet noin kolme kertaa liian pitkiksi honkkeleiksi. Ongelmaan selvä ratkaisu olisi istuttaa nuo syvemmälle turpeeseen. Tuossa systeemissä vaan ei ole niin paljon syvyyttä ja ajattelin katsoa mitä tapahtuu iduille nyt paremmassa valossa ja riittäisikö, jos vasta seuraavassa ruukunvaihdossa istutan nuo syvemmälle?

Muuten oli havaittavissa reissun jälkeen, että kolme talvehdintaan otettua chiliä eivät selvinneet hengissä. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi selvisi liikakastelu. Muuten kaikki näyttävät olevan kunnossa ja rennosti pikkuhiljaa kasvattavat uutta vihermassaa. Myös muutama varaslähtönä idätetty pikkutaimi on päässyt isompaan ruukkuun. Muutama jopa hiukan liian aikaisin, liian isoon ruukkuun. Tässä vaiheessa ei vaan ole väliksi, vaikka pieni kasvupysähdys tuleekin. Kasvatuspaikkojen vähyyden vuoksi on hiukka luovittava.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Siemenet järjestykseen

Tässä kasvatuskausien välissä on hyvin aikaa tehdä muutakin, kun hoivailla chilejä. Apinoin hyvää ideaa siementen säilytykseen käydessäni kokeneen chilinkasvattajan luona. Chilifoorumilla Jewenä tunnettu Rocoto-Guru asuu melkein naapurissani ja sain kunnian käydä katselmassa hänen kasvatuksiaan tässä jokin aika sitten.

Kansio on helppo ja halpa tapa säilyttää siemeniä
Elikkä siemenkansio. Tähän projektiin löytää tarvikkeet yleensä helposti ihan lähimarketista. Isoin kansio kannattaa ostaa heti alkuun, koska siemenpussit vievät sitten paljon tilaa, kun niitä alkaa kertymään.

Keräilykortti-muovitaskut ovat juuri sopivan kokoisia pienille siemenpusseille.

Kansio välilehdet auttaman lajittelemaan siemenet lajin mukaan omiin välikköihin.

Kansiossa on helppo selata siemenvarastoja


Nyt löytyy siemenet helposti! Ahkerampi kaveri tekisi vielä kuvalliset nimilaput pikku siemenpusseihin ja järjestäisi lajikkeet aakkosjärjestykseen kansioon. Ihan niin ahkera en sentään ole ja toistaiseksi ainakin saavat olla tuolla hiukan satunnaisessa järjestyksessä, koska siemeniä ei minulla ihan älytöntä määrää ole.








Chilien kuivaus / jauhaus

Ehkä helpoin tapa säilöä chilejä on niiden kuivattaminen. Kuivattaminen onnistuu todella monella tapaa. Helpoin ja varmin tapa on varmaan ostaa vihanneskuivuri ja kuivattaa sillä. Jos ei kuivuria ole, niin muita tapoja on mm.

- halkaista marjat ja laittaa ne roikkumaan langalla
- uunissa 50 asteessa, luukku hiukan raollaan
- pilkottuna lämpöisessä paikassa vaikkapa lautasen päällä

Kokonaiset marjat helposti homehtuvat, joten kannattaa ne yleensä vähintään halkaista. Pilkottuna kuivuvat vielä nopeammin.

Jauheet ja rouheet kannattaa säilöä ilmatiiviissä purkissa

Jauhettuna chiliä on helppo käyttää ruokiin mausteena. Marjoja ei ole pakko jauhaa ihan hienoksi pulveriksi asti, ne voi myös jättää rouheeksi. Moni chili on liian tulinen tuoreeltaan tai se voi olla hiukan pahanmakuinen. Tulisia chilejä on helppo annostella jauheena/rouheena ja pahemman makuisia chilejä voi jauhaa vaikkapa seoksena muiden chilien joukkoon.

Morttelissa jauhatessa hengityssuojain on tarpeen


Jauhaminen onnistuu monella tapaa: morttelissa, kahvimyllyssä tai yleiskoneella. Muista, että chili pölyää helposti ja hengityssuojain voi olla tarpeen. Tämä jauhe nimittäin laittaa aivastuttamaan helposti.





Chilien pakastaminen

Yksi vaivaton tapa säilöä chilejä on pakastaminen. Pakastetussa chilissä säilyvät maut parhaiten, mutta yleensä koostumus muuttuu aika paljon.


Pakastaminen on helppoa. Koska marjan sulaessa koostumus muuttuu lötköksi, kannattaa pakastetut chilit käyttää jäisenä. Tämän takia helpoimmalla pääsee, kun pilkoo chilit valmiiksi ja pussittaa suunnilleen yhden annoksen verran, mikä tulee sitten kerralla käytettyä.

Minä olen ottanut kypsistä marjoista yleensä kaikki siemenet talteen ja jakoon, mutta sitä ei tarvitse tehdä. Pubescenssit ovat niitä harvoja chilejä, missä on isot, kovat ja kitkerät siemenet, mutta melkeinpä kaikissa muissa ne ovat ihan syötäviä.




Sitten ei muuta, kuin palat pussiin, ilmat pois ja nimilappuun lajike ja vuosiluku. Helppoa, kuin heinänteko. Kuvan pussissa on pilkottu Rocotot hiukan liian suuriksi, mutta uskoisin saavani ne sitten jäisenä pilkottua vielä pienemmiksi paloiksi, jotta soveltuvat paremmin sitten ruuanvalmistukseen.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kausi 2013 paketissa

Kausi loppui tänä vuonna hieman inhottavissa merkeissä 23. lokakuuta. Loput sadosta kerättiin pois ja suurin osa kasveista lensi pihalle, syynä oli vihannespunkin löytyminen useammasta kasvista. Tällä hetkellä onneksi näyttää, että punkit saatiin nujerrettua.

Kausi meni loppujen lopuksi todella mukavasti. Satotavoite rikkoutui ja sain kauden aikana haalittua ison kasan siemeniä eri lajikkeista. Kauden tavoite oli saada kilo chilejä ja siemenvarastoa kuntoon. Aluksi tuntui, että kilo tulee helposti, kuitenkin kahden gramman Lemon Droppeja punnitessa alkoi hiipimään pelko puseroon, eihän näistä ikinä kiloa saa. Lopussa kun pubet alkoivat tehdä raakileita, tuli kuitenkin leveä hymy huulille, kausi on pelastettu!

Laji Lajike Kappaletta Yhteispaino (g) KA paino
Annuum Bolivian Rainbow 32 14 0,44
Annuum Early Jalapeño 5 81 16,20
Annuum Fire Flame 4 22 5,50
Annuum Hot Cherry 7 115 16,43
Annuum Nagahari 26 20 0,77
Annuum Red Peter Pepper 3 15 5,00
Annuum Thai Chili 12 13 1,08
Baccatum Aji Cristal 40 271 6,78
Baccatum Aji Fantasy 8 72 9,00
Baccatum Lemon Drop 74 159 2,15
Baccatum Starfish 13 47 3,62
Chinense 7 Pot Barrackapore 8 18 2,25
Chinense Brown Large Habanero 3 4 1,33
Chinense Caribbean Red Habanero 19 75 3,95
Chinense Carolina Reaper 0 0 0,00
Chinense Datil 0 0 0,00
Chinense Giant Habanero 17 58 3,41
Chinense Madame Jeanette 15 25 1,67
Chinense Naga Morich 19 22 1,16
Chinense Pumpkin Habanero 4 4 1,00
Flexuosum PI-631154 20 1 0,05
Pubescens Locoto Orange 33 810 24,55
Pubescens Rocoto Red Peruvian 35 814 23,26
Rhomboideum Rhomboideum 0 0 0,00
Muut Kakkostaimet 74 968 13,08
Kaikki Yhteensä 471 3628 7,70

Satoa tuli yhteensä siis yli 3,5 kg. Tuossa on mukana vain syötäväksi otetut chilit, kaiken maailman raakileet sun muut sotatappiot heitettiin metsään ilman tilastointia.

Summataan hiukan tilannetta lajikohtaisesti muutamalla sanalla.

ANNUUM

Iso pettymys. Eivät näemmä oikein menesty pihalla taivasalla. Seitsemästä pääkasvista satoa 280 grammaa, mikä on todella vähän ja annuumeita ensi vuonna ei montaa täällä kasva. Myös maun puolesta eivät olleet mitään herkkua Jalapeñoja ja Hot Cherryjä lukuunottamatta.

Iloinen yllättäjä annuumeista oli Hot Cherry



BACCATUM



Ei minun baccatum-kasvatuksetkaan ihan nappiin mennyt, mutta neljästä kasvista kuitenkin tuli yli puoli kiloa syötävää. Lemon Drop ja Aji Cristal kuitenkin muodostuivat todella hyvänmakuisiksi chileiksi ja myös Starfish oli todella maukasta tavaraa. Nämä pärjäävät selvästi annuumeita ja chinensiä paremmin ulkona, mutta eivät ole siellä mitään satokoneita. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen näiden satoon.






CHINENSE

Myös chinenset olivat kova pettymys. Pakko tunnustaa, että nämä eivät sovi laisinkaan Suomen kesään ulkosalle. Yöt ovat liian kylmiä ja vaatisi todellisen intiaanikesän, jotta kasvattavat kunnollisia marjoja. Normikesänä puskaan tulee vain pikku palleroita pääosin ja ensi kesänä minun chinenset ovat sisätiloissa ja niiden määrää supistetaan reilusti.

Habanero Brown Large oli suklaisen maukas tapaus

PUBESCENS

Tästä chililajista tuli minun suosikki. Näistä saa pihalla paljon satoa ja maku on todella hyvä. Miinuksena on kasvin aika kookas koko ja myöhäinen kypsyvyys. Kun näitä joutuu tuomaan syksyllä sisälle kypsymään, alkaa tilat loppumaan. Tällä hetkellä minulla on suunnitelmissa hankkia ensi kesäksi viljelypalsta ja laittaa sinne sitten pellolle pubeja kasvamaan. Muutenkin lisään lajikkeita reilusti tähän kategoriaan.

Pubeista tuli paljon satoa

VILLIT

Villien kanssa ei tullut paljoa lapsille kerrottavaa. Flexuosumit tekivät useamman marjan, mitkä pääosin tippuivat ja keräsin ne maasta ja laitoin suuhuni. Muutama isompi oli, mistä olisi varmasti löytänyt siemeniä, mutta ne jouduin leikkaamaan alas punkkihyökkäyksen takia raakileena. Rhomboideum ei edes kukkinut koko kesänä. Kaikki vielä kuitenkin hengissä ja toivotaan ensi kesänä menevän niiden kanssa paremmin. Myös muutama uusi villi on jo minulla kasvamassa piilossa.

Flexuista tuli sentään hiukan maistiaisia


lauantai 19. lokakuuta 2013

Chilien talvettaminen

Minulta on muutama tuttu kysellyt, miten kannattaa toimi chilien kanssa, jotta saisi ne talvehtimaan elävinä seuraavaan kesään. Itse olen mennyt kolmella eri tyylillä, hiukan riippuen millainen kasvi ollut kyseessä ja onko roikkunut vielä satoa oksilla.

Chilit tarvitsevat paljon valoa sisälle tullessaan
Kaikilla chileillä olin lopettanut lannoitukset ja pari kuukautta takaperin. Myös kaikki saivat pientä leikkelyä jo loppukesästä. Vain satoa kantavat oksat säästin ja kaikki muut "ylimääräiset" oksat leikkasin pois, jotta satoaminen nopeutui. Kaikki chilit tulivat sisälle 23. syyskuuta ja monessa oli vielä raakileita kypsymässä. On olemassa oikeastaan kolme keinoa, mitä tehdä chilille sisälle tuodessa:

Datil (C. Chinense) alasleikattuna
1. Tapiksi leikkaaminen

Tämä on yksi suosituimmista keinoista. Leikataan kasvi n. 20 cm tapiksi. Leikkaus suoritetaan hiukan kasvupisteen yläpuolelta. Myös juuristoa voi typistää ja sijoittaa kasvi reilusti pienempään ruukkuun.

Kuvan chilistä on kaivettu hiukan myös pintajuuristoa näkyviin, jotta ne kasvaisi paksummaksi ja tästä saisi tehty bonchin, eli chilibonsain. Ikävä kyllä kuvan kasvi myös sai sisällä heti kasan kirvoja kimppuunsa ja taistelee tällä hetkellä elämän ja kuoleman rajamailla. Hyvä vinkki tämän välttämiseksi on tehdä tällaiselle kasville ja kasvualustalle heti myrkytys sisälle tuodessa, mahdollisesti kertaalleen jo pihalla etukäteen. Kasvualustassa on melkeinpä aina tuholaisien munia ja ne heräävät sisällä henkiin. Jos kasvissa on satoa, ei myrkytystä tehdä ja sisälletuonti on riski muille mahdollisille kasveille.

Madame Jeanette (C. Chinense) on oiva bonchi-aihio
2. Osittainen leikkaus

Jos kasvista lähtee jo ihan alhaalta asti oksahaaroja, olen jättänyt oksat ja leikannut kasvia vain osittain. Eli oksat lyhennetään reilusti ja jätetään hiukan lehtiä. Kuvan kasvissa on jopa kolme marjaakin vielä kypsymässä. Tällainen kasvi on myös oivaa bonchi-ainesta, jos varsi on paksu ja siinä on paksuja pintajuuria. Jos kasvista ei halua bonchia, lähtee tämä kasvamaan ilman uusia leikkauksia pikkuhiljaa takaisin isoksi kasviksi. Sama tapahtuu myös kohdassa yksi, kasvi kasvattaa kasvupisteista uudet oksat ja jos vain pysyy hengissä, niin ensi kesänä on iso hieno kasvi, mikä tekee todennäköisesti vielä paremman sadon, mitä oli tänä kesänä tehnyt. Monesti kuulemani mukaan chili tekee toisena ja kolmantena vuonna parhaimman satonsa. Minä olen vielä niin aloittelija, että en omaa tuosta vielä omakohtaista kokemusta.

Rocoto Red Peruvianit (C. Chinense) kaljuina
3. Ei leikata laisinkaan

Yksi vaihtoehto on, että ei leikata laisinkaan. Hyvin todennäköisesti kasvi kuitenkin pudottaa jossain vaiheessa kaikki lehtensä ja tulos on karun näköinen. Kunnon lisävaloilla saa lehdet pysymään kiinni, mutta ennen pitkään todennäköisesti lehdet putoavat ja uudet kasvavat tilalle. Kuvassa on hyvä esimerkki, mitä tapahtui, kun kaksi Pubea toin sisälle hämäriin olosuhteisiin kypsyttämään satonsa.


Alasleikatut chilit sisällä ilman lisävaloa
Tärkeimpiä asioita kasvien sisälle tuonnissa on varmistaa tuholaisten torjunta ja antaa kasville valoisa paikka. Viileämpi lämpötilakaan ei olisi pahitteeksi, mutta usein mahdotonta järjestää. Jotkut ovat saaneet chilit talvetettua ilman lisävaloja, mutta itse en yrittäisi. Minulla on tyttären huoneessa asunnon valoisin paikka ja siellä on muutama alasleikattu kasvi ilman lisävaloja, mutta kohta on aika tuoda nekin alakertaan lisävalojen alle, kun päivät alkavat pimentyä. Osa kasveista kuolee alasleikkuuseen, siihen pitää valmistautua, minullakin pari jo kuoli, kuvassa näkyvät tosin ovat jo kasvattaneet hiukan lisää vihreätä oksilleen ja vaikuttavat toistaiseksi hyvältä. Kasvit kasvoivat isoissa Air-Poteissa ja sisällä tuodessani leikkasin nuo kokonaan alas ja  juuristosta jäi varmaan neljäsosa jäljelle. Alkuun olivat kirvojen peitossa, kun pääsin myrkyttämään liian myöhään ja hiukan siitä kärsivät, mutta nyt ovat kirvattomia ja tulevaisuus on valoisa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Fire Flame

Fire Flame kasvattaa pitkiä punaisia chilejä
Fire Flame (C. Annuum) oli yksi kauden 2013 surkeimpia esityksiä. Tämä lajike oli minulla satoisuutensa takia nyt toista kertaa kasvamassa, mutta ei tule ihan heti lähivuosina uudestaan. Kuten Annuumit yleensäkin, oli tämäkin herkkä kirvoille. Myös kasvupaikat olivat pihan huonoimmat ja se näkyi satomäärässä. Sato ei tullut, kuin 4 kpl ja yhteispaino oli 22 grammaa. Makukaan ei tässä ikinä ole suuremmin säväyttänyt, vaikka ihan hyvä jauhelihan mauste onkin. Kukasta kypsään marjaan kesti suunnilleen viikon vajaa kolme kuukautta.

Fire Flamen kukka ja pari raakiletta


Jalapeño Early

Eri kypsyisiä Jalapeño Earlyn marjoja
Jalapeño Early (C. Annuum) pitäisi olla nopeampi satoamaan, kuin normaali Jalapeño. Myös ollut puhetta paremmasta satoisuudesta. Minulla ei ole juuri Annuumit pihalla menestyneet ja kaudella 2013 sain parhaimmasta kasvista viisi marjaa, joiden yhteispaino oli 81 grammaa ja yhden marjan keskiarvopainoksi tuli vähän rapiat 16 grammaa. Tämä lajike tuntuu olevan kirvojen mieleen ja kärsikin niistä ihan mukavasti lähes koko kesän. Tämä lajike myös vaatii paljon tasaista lämpöä ja pihalla menestyi todella huonosti.


Jalapeñoilla usein korkkaantuu kuori kypsyessä


Kaudella 2013 kukasta kypsään kesti n. 2,5 kuukautta. Kasvi oli yleensä aina vähän huonoimmilla kasvupaikoilla, kuin muut ja ehkä sekin verotti satoa.



Jalapeño Earlyn kukka on tyypillinen Annuumin kukka
Tämä lajike, kuten kaikki muutkin Jalapeñot on erittäin herkullinen ja oiva chili monenlaiseen ruuanlaittoon. Useasti käytetään jo vihreänä, mutta tulistuu mukavasti hiukan lisää, kun malttaa odottaa lopullista kypsymistä. Sopii erittäin hyvin esimerkiksi pizzan päälle tai sulatejuustolla, pekoniin käärittynä grilliin.

Jalapeñothan tulevat Meksikosta, missä niitä kasvatetaan tonnikaupalla ja on suuri vientituote. Varmaan yleisestikin ihmisille tunnetuin chililajike. Ei tätä turhaan kasvateta, 112 miljoonaa ihmistä ei voi olla väärässä, taisi joku joskus lohkaista chilifoorumilla.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Bolivian Rainbow




Bolivian Rainbow (C. Annuum) on koristechili. Kuten kaikki muutkin chilit, on tämä syötävää, mutta ei kovin hyvänmakuinen. Käyttöarvo on siis lähinnä kauniissa ulkonäössä.








Kauniin ulkonäön vaikuttavin tekijä on varmasti upean moniväriset marjat. Marjat ovat kuvasarjaan yritetty saada aikajärjestyksessä. Aivan alkuun marja on raakana vaalean vihreä ja alkaa sitten muuttumaan melko pian violetin väriseksi.








Myös Bolivian Rainbown lehtien väri muuttuu UV-säteilyssä violeteiksi ja joskus jopa melkein mustiksi. Usein sisäkasvatuksessa lehdet jäävät vihreiksi.

Violetin värin jälkeen marja alkaa muuttumaan vaaleaksi, melkein valkoisen väriseksi, kuten kuvasta joten kuten voi havannoida.







Lähes valkoisen värin jälkeen marja alkaa muuttaa väriään hiukan keltaisen suuntaan, minkä jälkeen aletaan lähestyä oranssia väriä.









Bolivian Rainbow kypsyttää marjansa lopuksi punaiseksi. Koska marja käy näinkin monta väriä läpi kypsyäkseen ja jos kasvissa on paljon marjoja, on siellä yleensä samanaikaisesti koko värikirjo ja siitä varmasti on tullut sateenkaari-nimi kasville. Oma "Bolle" on ollut aina kirvojen suosiossa ja ei ikinä ole ollut kovinkaan kaunis, niin en laita sen kuvaa tänne näytille. Ehkä ensi vuonna sitten.





Annuumeilla on yleensä aina täysin valkoinen kukka, valkoisilla heteiden varsilla, mutta "Bolle" on tässä poikkeus ja kukat ovat lähes täysin violetteja, mikä lisää kasvin näyttävyyttä vielä ennestäänkin. Vaikka usein sanotaan marjojen olevan syömäkelvottomia, olen minä ja moni muukin käyttänyt niitä ruuanlaitossa ihan tuoreeltaan ja kuivattuna, jauheena. Jos kuivattaa vaikka chilisekoitusjauheita, niin tämä menee hyvin siellä joukossa. Koristekasvina yksi maailman kauneimmista.



Alempana kuvia 2014 kaudella otettuna, kun Bolle saa auringosta UV-säteilyä on kukan ja kasvin väri ihan erilainen: