maanantai 26. marraskuuta 2012

Joulukuuta odotellessa

Chileilyt etenevät hitaasti. Aivan liian hitaasti tällaiselle malttamattomalle moukalle. Olohuoneen ikkunalaudan kasvit alkavat päästä tuholaisongelmasta eroon ja toivon mukaan alkavat elpyä. Habanero on selvästi jopa kasvanutkin ja selvisi tuholaisista parhaiten.

Giant Habanero, Lemon Drop ja Aji Cristal


Olohuoneen chileistä en kuvaa laita masentavuutensa vuoksi, mutta keittiön kasveista voin ilomielin laittaakin. Keittiö on selvinnyt vielä toistaiseksi tuholaisilta ja reilua kasvua ollut havaittavissa. Taimet ovat kovia kokeneita, viime kesänä istutettuja ja nyt vasta ovat päässeet kasvupyrähdykseen.





 Kuvasta hyvin huomaa kasvunopeuseron baccatumien (Lemon Drop ja Aji Cristal) ja chinensien välillä (Giant Habanero). Rehellisesti sanottuna en kyllä oikein tiedä mikä otus tuo Giant Habanero on. Usein habaneroa on käytetty yleisnimenä kaiken maailman chinenseristeytyksille ja niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä oikean habaneron kanssa. Tuon siemenet sain joltain ystävälliseltä henkilöltä Chilifoorumilta, nyt ei heti vain tällä sekunnilla nimi muistu mieleen. Jos jollain on tarkempaa tietoa tuosta lajikkeesta, niin otan sen tiedon mielelläni vastaan.

Bolivian Rainbow - koristechili

Mikä hienointa huomata, niin Bolivian Rainbow pukkaa reilulla kädellä kukkaa. Kukat ovat olleet mielestäni vailla siitepölyä ja ovat sitten pudonneet aikansa kukkineena pois koristelemasta. En ole leikkinyt vielä pensseli-setää kukkien kanssa, pensseli on kadonnut jonnekin. Laitoin sen syksyllä jonnekin varmaan paikaan, jottei häviä ja siellä se onkin ollut hyvässä tallessa. Toisaalta onkin vielä ihan hyvä, ettei BR tee vielä podeja, koska olen sen oksia saksinut ja haluisin, että se käyttää vielä voimansa viherkasvuun.



Idätyslautta



Idätyslautallakin on ollut hiukan etenemistä. Giant Habanerot (C. Chinense) ovat molemmat sirkkalehdillä, kuten myös toinen Madame Jeanette (C. Chinense). Kaveriltani saadun Thaichilipodin siemenet ovat myös molemmat itäneet, sirkkalehdet vielä puuttuu. Rocotot (C. Pubescens) eivät ole vielä olleet kauaa (9 päivää), muistaakseni sain noita samoja siemeniä kesällä itämään. Chinenset Caribbean Red Habanero ja Harolds Saint Bart´s ovat olleet nyt 18 päivää risteilyllä ja pidetään peukut pystyssä, että vielä tuosta itävät.





Tällä viikolla voi olla postilaatikossa lisää siemeniä, jotka pääsevät sitten myös pikaisesti lauttamatkalle. Mutta niistä lisää ensi numerossa!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Lisää idätyksiä

Edelliset siemenet (Chinenset) laitoin 9 päivää sitten itämään. Malttamattomalla on tuskaista odottaa ja vasta yksi siemen on työntänyt pienen n. 5 mm pitkän hännän ulos kuorestaan. Epäilen laatikossa, missä lautta on, olevan liian kylmä? Laatikossa on valon päällä ollessaan n. 27 astetta. Valo on päällä 16 tuntia vuorokaudessa ja pois päältä olleessaan lämpötila laskee alimmillaan 24:ään asteeseen. Tiedän, että optimi lämpötila idätykseen olisi siinä 28-30 asteen korvilla ja siihen ei näillä näppäimillä päästä. No ainakin yksi on itänyt, pitää malttaa vain odottaa.

Tänään laitoin kahta muutakin lajiketta lautalle, tosin leikkasin palan kahvinsuodatinpaperia niiden alle. Nämä nyt lautalle itämään päässeet ovat kokonaan uusia lajikkeita minulle. Kolme siementä laitoin lajikkeesta Rocoto Red Peruvian (C. Pubescens) ja sain jokunen aika sitten kaveriltani pari ThaiChilin marjaa, joista otin siemenet talteen, nyt niistä kaksi pääsi idätykseen.

Muutenkin suunnitelmat ovat nyt melko pitkälti käsissä, millä ensi vuonna mennään. Tällä hetkellä minulla on kymmenen lajiketta chilejä kasvamassa, uusia lajikkeita tulee viisi. Laitoin blogin oikeaan reunaan listan, missä lukee kasvatuksessa olevat lajikkeet ja tulevat uhrit.

Mietteissä ollut chiliaita sai takapakkia, kun tajusin tilanpuutteen pihalla. Suunnitelma on muuttunut niin, että laitan johonkin parvekelaatikon tyylisiin laatikoihin sen aidan kasvamaan ja nämä laatikot ovat terassin laudoituksien päällä. Ajatuksena olisi, että laitan Aji Fantasya ja Lemon droppia molempia 3-4 kpl ja ne olisivat laatikossa vuorotellen. Muita ehdotuksia otetaan vastaan.

Sillä aikaa, kun kirjoittelin tätä kirjoitusta, blogilla kävi 1000:nes vierailu! Kiitoksia vierailleille ja teretulemas toinenki kerta.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Nimilaput

Laminointikone!!

Piti käydä ostamassa uusi leikkikalu, kun kerran halvalla sai. Edelliset chilien nimilaput oli minulla tulostettu tietokoneella ja päällystetty kahdesti kontaktimuovilla. Kävi kuten arvelinkin ja ne eivät olleet täysin vedenpitäviä. Katsotaan miten nyt käy...

Teroitetut nimilaput


Töissä törmäsin iloiseen uuden laminointikoneen omistajaan. Heti ajattelin, että tuollahan saisi kivat nimilaput tehtyä chiliruukkuihin. Kyselin aparaatin hintaa ja edullinen n. 20 euron ostohinta pakotti minutkin välittömästi hakemaan moisen Prismasta pois kuleksimasta. Laminointitaskut ovat hiukan kalliimpia ja nuo paksummat maksoivat 100 kpl paketissa 18 euroa ja rapiat. Olin puhelimessa kassalla ja tietysti kuitit jäi jonnekin ja tarkat hinnat ei nyt tule mieleen.

Nimilapuissa lukee myös jostain onkimani tulisuudet aina scovillen-asteikolla.





Nyt on komiat nimilaput 




torstai 8. marraskuuta 2012

Valoa kansalle

Eilen saapuivat valaisimet keittiön ikkunalautaa valaisemaan. Sain eilen valaisimet asennettuakin, mutta toinen loisteputkista oli rikki. Tänään hain uusia loisteputkia kolme kappaletta ja sain myös olohuoneen ikkunalautavaloihin oikean värilämpötilan putket. Olohuoneessa on samanlaiset valaisimet, mitä ostin keittiöön. Hommasin 4000K loisteputket, värisävy on sama, mitä minulla oli kasvatuslaatikossa. Tämä on chilifoorumilta lukemani tiedon mukaan juuri riittävä lämpötila (mielellään korkeampi saisi olla) ja olikin hyvin toiminut boksissani. Myös silmälle väri on mieluisa ja pidän tuosta paljon enemmän, kuin perinteisen 2700K loisteputken kellertävästä väristä.

Amppelissa Bolivian Rainbow, muut vasemmalta lukien: Lemon Drop, Aji Cristal ja Giant Habanero, vielä olisi tilaa ;)
Yleensä suositellaan, että valonlähde olisi muutaman senttimetrin päässä kasvista. Tämä tarkoittaisi kalliimpaa valaisinta, koska en mitä tahansa suostu laittamaan näkösälle roikkumaan. Verholaudan takana on nyt kaksi Pentura Mini TL-5 28W 840 valaisinta. Valaisimet on kytketty johdon pätkään, missä pistotulppa päässä ja jatkojohto on vedetty nurkkaan, missä on ajastin ja valot ovat säädetty olemaan n. 16 tuntia vuorokaudessa päällä. Verhokiskossa oli jotain ihme klipsejä, millä ripustin johdon ja ei tarvinnut kiinnittää sitä sen paremmin. Varmasti olivat siinä sitä varten, että voi kaapeleita kiinnittää, en keksi mitään muuta tarkoitusta moisille kääkeille... Asennus onnistui hetkessä.

Valaisimet muuten maksoivat 20 euroa kpl, jatkojohto 4,99 ja ajastin saman verran. Hintaa tuolle systeemille tuli siis n. 50 euroa, tehoa vie suunnilleen saman mitä 60W hehkulamppu. Sähköasentajalle ei palkkaa maksettu ja sen kyllä huomaa.

Myös olohuoneen risut saivat oikean väriset loisteputket, ovat vaan niin huonossa hapessa, että oksat pois


Nyt siis kasvatusboksissa olleet kolme chiliä saivat isommat ruukut, kunnon mullat ja kunniapaikat keittiön ikkunalaudalta. Yksi taimista oli ikävä kyllä kuollut boksissa, hän oli ollut turpeessa, missä kosteus ei oikein pysy ja oli kuollut kuivuuteen, vaikka oli edellisenä päivänä kasteltu. No eipä sille nyt olisi ollut oikein oikeanlaista (lue: näköistä) ruukkuakaan.

JA mikä hienointa: eilen kun kasvatusboksi tyhjeni, otin pienen aavistuslähdön ja pistin Chinensejä idätyslautalle! Nyt tämä maailmankuulu Chilivaarin idätyslautta pääsee täälläkin kokeiluun! Vihdoinkin, tätä on odoteltu, kuin hullu puuroa!

Tuossa Chilivaari jo kommentoikin, että suodatinpaperi on parempi alusta, kuin talouspaperi. Talouspaperiin kuulemma juuret takertuvat helpommin kiinni.

hellurei! siellä lilluu ja killuu Chinenset!

Yritetään pitää mopo käsissä ja laitetaan nyt vain neljää lajiketta, kaksi siementä kustakin. Lautalla on Chinensejä:  Caribbean Red Habanero, Harolds Saints Barts, Madame Jeanette ja Giant Habanero. Chinenset kasvavat hiukan hitaammin, kuin muut chili-lajikkeet ja sen takia laitoin nuo nyt jo kutemaan. Tuon idätyslautan laitoin kasvatusboksiin, missä saavat sitten heti valoa, kun sirkkalehdet ilmestyvät. Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa otukset pieniin istutusruukkuihin, joita löytyy kasapäin ulkoota. Nyt en laita turvetta, koska huomasin sen olevan ongelmallinen, kun taimi on kasvanut. Ruukkuihin laitan vihermultaa, mitä minulla on ollut muissakin chileissä, tosin olen isompiin taimiin sekoittanut hiukan turvetta joukkoon, jotta olisi ilmavempi. En tiedä auttaako vai haittaako, mutta kaikkea pitää kokeilla. Kahdeksan taimea pitäisi mahtua tuohon boksiini sitten muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Talvi tulossa

Tänään lähti terassin pihakalusteet sun muut pressun alle odottelemaan kevättä. Haikea olo, kesä on todellakin ohi, syksykin alkaa olemaan jo ohi ja talvi on väistämättä edessä. Etelässä ja idässä tullut tänään ilmeisesti reilusti räntää, tänne ei tänään tullut. Toissa viikonloppuna oli täällä reilu 10 senttiä lunta, mutta se ei kauaa maassa pysynyt.

Nyt on chilirintamalla hetken aikaa hiljaista. Kaikki chilini ovat lähellä kuolemaa. Tuholaiset olleet jatkuva riesa. Lopetin kasvien myrkyttämisenkin toivottomana, aina ne viikon päästä tulivat uudelleen. Nyt vedin vain imurilla ansarijauhiaiset ja kirvat olen päivittäin nyppinyt ihan sormineni pois.

Laitoin tilaukseen kaksi valaisinta keittiön ikkunalautaa valaisemaan. Kasvatusboksissa olevat chilit antavat sitten tilaa uusille idätyksille ja toivon mukaan pärjäävät keittiössä kahden 28 wattisen T5 loisteputken hennossa valossa.

Kun tässä ei oikein mitään uutta kerrottavaa vielä hetkeen ennen idätyksiä ole, niin kerronpa vaikka teille ajankuluksi Turun tuomikirkosta asioita, joita ei varmasti wikipediasta löydä. En ole uskovainen, sattuu vain olemaan yksi työmaa muiden ohella, tosin mielenkiintoinen sellainen. Taitaa kuitenkin olla yksi Suomen vanhimmista rakennuksista.

Vaihdoimme kirkkoon lähes kaikki lamput ledeiksi ja Suomen pääkirkkokin siirtyi näin ledi-aikaan. Siellä töissä ollessamme myös kirkonkellot alkoivat temppuilla ja pääsin niitäkin roplaamaan.

Kirkontornin viisarien "moottori"



Harva Turkulainen edes on tainnut huomata, että kirkontornin kellossa on vain tuntiviisari ja minuuttiviisari puuttuu. Kuvassa näkyvä koneisto ohjaa kirkontornin kelloa, eli sitä tuntiviisaria. Tämä sama koneisto on ennen vanhaan ohjannut myös tornin huipulla olevia kirkonkelloja, siitä oli vielä vaijeriohjaimet tallella, mutta nykypäivänä tämä ei sitä enää tee. Kirkonkelloja ohjaa nykyään pienempi kellokoneisto, mikä taas sijaitsee tornin sähkökeskuksen sisällä. Mikään ihan uusin koneisto sekään ei kyllä ole.






Ennen vanhaan osattiin tehdä asiat yksinkertaisesti. Mekaaninen kytkinkello kestää pitkään, osat ovat näkyvillä ja täten korjattavissa. Nykyään kaikki tehdään mahdollisimman halvalla - tuloksena roskaa, mikä hajoaa nopeasti, niitä ei kannata korjata, kun halvemmalla pääsee ostamalla uusi tilalle. Ikävä tyyli ja toivon mukaan joskus joku tuonkin tajuaa ja siitä päästään eroon. Meidän maailmaa pyörittää idiootit, sille ei mitään voi.





Kirkontornin huipulla, ulkotilassa olevat kellot
Moni ei taida tietää, että nämä kirkon tornin huipulla olevat kellot soivat vain aikakelloina. Kelloja on kaksi, vasaroita on kolme. Kaksi vasaraa lyö tuntikelloa, jolloin saadaan dingdong-ääni. Tuntikello soi kerran kello yksi, kaksi kertaa kello kaksi jne. Varttikellossa on yksi vasara. Varttikello soi kerran 15 yli, kaksi kertaa puolelta, kolme kertaa varttia vaille ja neljä kertaa tasalta ja tämän varttilyönnin jälkeen tulee tuntilyönnit.

Tuntikello

Aikaa ilmoittavia kelloja ohjataan kahdella kolmivaihemoottorilla. Edellä nähty kellokoneisto antaa tiedon aina, kun kellojen pitää lyödä ja kolmivaihemoottori pyörähtää aina yhden kierroksen joka iskua kohden. Kuvassa oleva tuntikellon moottori nykäisee kahta vaijeria, kummankin päässä ylhäällä on vasara, joka sitten iskee kelloon. Mekaanisesti vaijerit on tehty niin, että vasarat lyövät hiukan eri aikaan ja saamme perinteisen dindong-äänen.


Varttikello ja uusi rajakytkin

Varttikellot olivat muutaman kerran temppuilleet ja lähitalojen mummeleiden valppauden ansiosta tieto tuli äkkiä meille ja jopa Turun Sanomiin asti. Todennäköisin vika on moottorin rajakytkimessä, koska vika ei ollut enää päällä en varmuutta viasta saanut. Rakensin moottoriin uuden ulkoisen rajakytkimen ja otin pois käytöstä moottorin sisäisen rajakytkimen. Sama operaatio oli tehty aikoinaan tuntikellon moottorille. Vaihdoin myös sähkökeskuksesta oireilevan kontaktorin uuteen. Ehkä vika poistui nyt?


Kirkonkellot 
Hautajaisissa sun muissa messuissa, kun kuulee kirkonkellojen soittoa, ei nämä edellä mainitut kellot tuota sitä ääntä. Tornissa alempana on 6 kpl isoja kelloja, joista neljä on käytössä. Näistä isoin painaa melkein 4 tonnia. Viime viikolla toiseksi isoin kello myös temppuili. Kyseinen kello painaa luokkaa 3,5 tonnia ja on myös melkoinen jööti. Tämä kello toimii, niin että iso moottori heiluttaa kelloa edestakaisin ja emme tuota lähteneet enempää tutkimaan ja kutsuimme asiantuntijan paikalle. Tämä asiantuntija on jo vaan nykyään eläkkeellä ja ikää jo 72-vuotta.



Sekoileva 2. kello

Olisimme vikaa etsineet tästä varmaan pitkään. Asiantuntija paikallisti vian noin viidessä minuutissa. Tämän kellon jos olisi saanut maallikko sörkittyä sekaisin, olisi naama nopeasti lehdessä. Kello saattaisi nimittäin keikahtaa kokonaan ympäri ja vajaa neljä tonnia metallia tulisi muutaman kerroksen vauhdilla alas. Kellon moottorin sisällä oli planeettapöyrästö, vauhtipyörä ja kaikenlaista mekaniikka, joka itselle on aivan outoa ja vaatisi kellosepän koulutusta. Ikävä, että tämän asiantuntijan opit eivät periydy kenellekään ja kaikki nämä mekaaniset osat lentävät pian roskikseen tietokoneiden tieltä, kun ei niitä kukaan enää kohta osaa korjata. Kyseinen kaveri muuten hoitaa satoja kirkkoja ja hänestä löytyy useampi dokumentti Yle areenalta. Mahtava tyyppi.




Isoin kello


Isoin kello ennen toimi samalla tekniikalla, kuin tuo kakkoskellokin, eli heilahti edestakaisin. Kuulemma koko torni tärisi kellon voimasta. Edellä mainitsemani asiantuntija kuitenkin aikoinaan muutti soiton niin, että tehomagneetti vetää kellon kieltä ja itse kello on paikallaan. Enää ei torni värähtele. Kuvassa kello ei niin isolta näytä, kuin luonnossa.





Luukku ja sen moottori



Koska äänen pitää kuulua myös ulos hyvin, niin tornissa on yhdeksän luukkua, jotka aukeavat moottorilla kellojen soidessa. Kaikki kellojen soitto ja luukkujen auvautuminen on tietenkin ennen vanhaan tapahtunut käsivoimin. En ole historiaan pahemmin paneutunut, mutta luulisin, että siinä on aika kova homma ennen ollut. Täytyy kyllä nostaa hattua sille porukalle. Ei varmaan kahvitaukoja juuri pidelty ja maristu palkankorotusten perään.







82,25m ja vielä valoa tunnelin päässä



Turussa työskennellessä on melkolailla uransa huipulla tällä työmaalla. Korkeutta ylimmällä tasanteella, missä aikaa ilmoittavat kellotkin sijaitsevat on 82,25 metriä merenpinnasta. Maisemat ovat hyvät, tornista näkyy koko pieni Turun kaupunki ja vähän enemmänkin.





Suomen Turku, eikä tietoakaan räntämyrskystä

Yksi hauskimpia asioita näissä kirkoissa on kävijöiden puumerkit. Moni korjaustöissä käynyt jättää jälkeensä puumerkkinsä ja niitä on torni täynnä. Aika harva näitä varmasti tajuaa etsiä. Löysin jopa tornista entisen jo edes menneen "appiukkoni" nimmarit vuodelta 1996. Vanhin mikä tänään osui silmään oli vuodelta 1904. En tiedä koska kynät tulivat käyttöön ja mitkä mahtaa vanhimmat tagit olla. Löytyi myös muutama kirjoitus, joita nauroin vedet silmissä. Ei kuitenkaan nyt kerrota mitä niissä luki.