lauantai 19. lokakuuta 2013

Chilien talvettaminen

Minulta on muutama tuttu kysellyt, miten kannattaa toimi chilien kanssa, jotta saisi ne talvehtimaan elävinä seuraavaan kesään. Itse olen mennyt kolmella eri tyylillä, hiukan riippuen millainen kasvi ollut kyseessä ja onko roikkunut vielä satoa oksilla.

Chilit tarvitsevat paljon valoa sisälle tullessaan
Kaikilla chileillä olin lopettanut lannoitukset ja pari kuukautta takaperin. Myös kaikki saivat pientä leikkelyä jo loppukesästä. Vain satoa kantavat oksat säästin ja kaikki muut "ylimääräiset" oksat leikkasin pois, jotta satoaminen nopeutui. Kaikki chilit tulivat sisälle 23. syyskuuta ja monessa oli vielä raakileita kypsymässä. On olemassa oikeastaan kolme keinoa, mitä tehdä chilille sisälle tuodessa:

Datil (C. Chinense) alasleikattuna
1. Tapiksi leikkaaminen

Tämä on yksi suosituimmista keinoista. Leikataan kasvi n. 20 cm tapiksi. Leikkaus suoritetaan hiukan kasvupisteen yläpuolelta. Myös juuristoa voi typistää ja sijoittaa kasvi reilusti pienempään ruukkuun.

Kuvan chilistä on kaivettu hiukan myös pintajuuristoa näkyviin, jotta ne kasvaisi paksummaksi ja tästä saisi tehty bonchin, eli chilibonsain. Ikävä kyllä kuvan kasvi myös sai sisällä heti kasan kirvoja kimppuunsa ja taistelee tällä hetkellä elämän ja kuoleman rajamailla. Hyvä vinkki tämän välttämiseksi on tehdä tällaiselle kasville ja kasvualustalle heti myrkytys sisälle tuodessa, mahdollisesti kertaalleen jo pihalla etukäteen. Kasvualustassa on melkeinpä aina tuholaisien munia ja ne heräävät sisällä henkiin. Jos kasvissa on satoa, ei myrkytystä tehdä ja sisälletuonti on riski muille mahdollisille kasveille.

Madame Jeanette (C. Chinense) on oiva bonchi-aihio
2. Osittainen leikkaus

Jos kasvista lähtee jo ihan alhaalta asti oksahaaroja, olen jättänyt oksat ja leikannut kasvia vain osittain. Eli oksat lyhennetään reilusti ja jätetään hiukan lehtiä. Kuvan kasvissa on jopa kolme marjaakin vielä kypsymässä. Tällainen kasvi on myös oivaa bonchi-ainesta, jos varsi on paksu ja siinä on paksuja pintajuuria. Jos kasvista ei halua bonchia, lähtee tämä kasvamaan ilman uusia leikkauksia pikkuhiljaa takaisin isoksi kasviksi. Sama tapahtuu myös kohdassa yksi, kasvi kasvattaa kasvupisteista uudet oksat ja jos vain pysyy hengissä, niin ensi kesänä on iso hieno kasvi, mikä tekee todennäköisesti vielä paremman sadon, mitä oli tänä kesänä tehnyt. Monesti kuulemani mukaan chili tekee toisena ja kolmantena vuonna parhaimman satonsa. Minä olen vielä niin aloittelija, että en omaa tuosta vielä omakohtaista kokemusta.

Rocoto Red Peruvianit (C. Chinense) kaljuina
3. Ei leikata laisinkaan

Yksi vaihtoehto on, että ei leikata laisinkaan. Hyvin todennäköisesti kasvi kuitenkin pudottaa jossain vaiheessa kaikki lehtensä ja tulos on karun näköinen. Kunnon lisävaloilla saa lehdet pysymään kiinni, mutta ennen pitkään todennäköisesti lehdet putoavat ja uudet kasvavat tilalle. Kuvassa on hyvä esimerkki, mitä tapahtui, kun kaksi Pubea toin sisälle hämäriin olosuhteisiin kypsyttämään satonsa.


Alasleikatut chilit sisällä ilman lisävaloa
Tärkeimpiä asioita kasvien sisälle tuonnissa on varmistaa tuholaisten torjunta ja antaa kasville valoisa paikka. Viileämpi lämpötilakaan ei olisi pahitteeksi, mutta usein mahdotonta järjestää. Jotkut ovat saaneet chilit talvetettua ilman lisävaloja, mutta itse en yrittäisi. Minulla on tyttären huoneessa asunnon valoisin paikka ja siellä on muutama alasleikattu kasvi ilman lisävaloja, mutta kohta on aika tuoda nekin alakertaan lisävalojen alle, kun päivät alkavat pimentyä. Osa kasveista kuolee alasleikkuuseen, siihen pitää valmistautua, minullakin pari jo kuoli, kuvassa näkyvät tosin ovat jo kasvattaneet hiukan lisää vihreätä oksilleen ja vaikuttavat toistaiseksi hyvältä. Kasvit kasvoivat isoissa Air-Poteissa ja sisällä tuodessani leikkasin nuo kokonaan alas ja  juuristosta jäi varmaan neljäsosa jäljelle. Alkuun olivat kirvojen peitossa, kun pääsin myrkyttämään liian myöhään ja hiukan siitä kärsivät, mutta nyt ovat kirvattomia ja tulevaisuus on valoisa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Fire Flame

Fire Flame kasvattaa pitkiä punaisia chilejä
Fire Flame (C. Annuum) oli yksi kauden 2013 surkeimpia esityksiä. Tämä lajike oli minulla satoisuutensa takia nyt toista kertaa kasvamassa, mutta ei tule ihan heti lähivuosina uudestaan. Kuten Annuumit yleensäkin, oli tämäkin herkkä kirvoille. Myös kasvupaikat olivat pihan huonoimmat ja se näkyi satomäärässä. Sato ei tullut, kuin 4 kpl ja yhteispaino oli 22 grammaa. Makukaan ei tässä ikinä ole suuremmin säväyttänyt, vaikka ihan hyvä jauhelihan mauste onkin. Kukasta kypsään marjaan kesti suunnilleen viikon vajaa kolme kuukautta.

Fire Flamen kukka ja pari raakiletta


Jalapeño Early

Eri kypsyisiä Jalapeño Earlyn marjoja
Jalapeño Early (C. Annuum) pitäisi olla nopeampi satoamaan, kuin normaali Jalapeño. Myös ollut puhetta paremmasta satoisuudesta. Minulla ei ole juuri Annuumit pihalla menestyneet ja kaudella 2013 sain parhaimmasta kasvista viisi marjaa, joiden yhteispaino oli 81 grammaa ja yhden marjan keskiarvopainoksi tuli vähän rapiat 16 grammaa. Tämä lajike tuntuu olevan kirvojen mieleen ja kärsikin niistä ihan mukavasti lähes koko kesän. Tämä lajike myös vaatii paljon tasaista lämpöä ja pihalla menestyi todella huonosti.


Jalapeñoilla usein korkkaantuu kuori kypsyessä


Kaudella 2013 kukasta kypsään kesti n. 2,5 kuukautta. Kasvi oli yleensä aina vähän huonoimmilla kasvupaikoilla, kuin muut ja ehkä sekin verotti satoa.



Jalapeño Earlyn kukka on tyypillinen Annuumin kukka
Tämä lajike, kuten kaikki muutkin Jalapeñot on erittäin herkullinen ja oiva chili monenlaiseen ruuanlaittoon. Useasti käytetään jo vihreänä, mutta tulistuu mukavasti hiukan lisää, kun malttaa odottaa lopullista kypsymistä. Sopii erittäin hyvin esimerkiksi pizzan päälle tai sulatejuustolla, pekoniin käärittynä grilliin.

Jalapeñothan tulevat Meksikosta, missä niitä kasvatetaan tonnikaupalla ja on suuri vientituote. Varmaan yleisestikin ihmisille tunnetuin chililajike. Ei tätä turhaan kasvateta, 112 miljoonaa ihmistä ei voi olla väärässä, taisi joku joskus lohkaista chilifoorumilla.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Bolivian Rainbow




Bolivian Rainbow (C. Annuum) on koristechili. Kuten kaikki muutkin chilit, on tämä syötävää, mutta ei kovin hyvänmakuinen. Käyttöarvo on siis lähinnä kauniissa ulkonäössä.








Kauniin ulkonäön vaikuttavin tekijä on varmasti upean moniväriset marjat. Marjat ovat kuvasarjaan yritetty saada aikajärjestyksessä. Aivan alkuun marja on raakana vaalean vihreä ja alkaa sitten muuttumaan melko pian violetin väriseksi.








Myös Bolivian Rainbown lehtien väri muuttuu UV-säteilyssä violeteiksi ja joskus jopa melkein mustiksi. Usein sisäkasvatuksessa lehdet jäävät vihreiksi.

Violetin värin jälkeen marja alkaa muuttumaan vaaleaksi, melkein valkoisen väriseksi, kuten kuvasta joten kuten voi havannoida.







Lähes valkoisen värin jälkeen marja alkaa muuttaa väriään hiukan keltaisen suuntaan, minkä jälkeen aletaan lähestyä oranssia väriä.









Bolivian Rainbow kypsyttää marjansa lopuksi punaiseksi. Koska marja käy näinkin monta väriä läpi kypsyäkseen ja jos kasvissa on paljon marjoja, on siellä yleensä samanaikaisesti koko värikirjo ja siitä varmasti on tullut sateenkaari-nimi kasville. Oma "Bolle" on ollut aina kirvojen suosiossa ja ei ikinä ole ollut kovinkaan kaunis, niin en laita sen kuvaa tänne näytille. Ehkä ensi vuonna sitten.





Annuumeilla on yleensä aina täysin valkoinen kukka, valkoisilla heteiden varsilla, mutta "Bolle" on tässä poikkeus ja kukat ovat lähes täysin violetteja, mikä lisää kasvin näyttävyyttä vielä ennestäänkin. Vaikka usein sanotaan marjojen olevan syömäkelvottomia, olen minä ja moni muukin käyttänyt niitä ruuanlaitossa ihan tuoreeltaan ja kuivattuna, jauheena. Jos kuivattaa vaikka chilisekoitusjauheita, niin tämä menee hyvin siellä joukossa. Koristekasvina yksi maailman kauneimmista.



Alempana kuvia 2014 kaudella otettuna, kun Bolle saa auringosta UV-säteilyä on kukan ja kasvin väri ihan erilainen:









maanantai 14. lokakuuta 2013

Paahdettu, kevyesti viskinen Rocoto-omenahillo

Rocotoa pukkaa tällä hetkellä "kilotolkulla" ja olen useasti kuullut puhuttavan Rocoto-omenahillosta. Paras aika tehdä sitä on nyt sadonkorjuun aikaan. Luin netistä erilaisia omenahilloreseptejä ja huomasin uunissa paahdetun omenahillon olevan se tämän hetken juttu. Uunissa pitäisi hillon hiukan "karamellisoitua" ja maun muuttuvan toffeemaiseksi.

Kuvasta poiketen käytin Rocotoina ainoastaan Rocoto Red Peruviania


AINEKSET:
- omenalohkoja n. 1kg
- Rocotoa n. 100g (4 kpl)
- mandariinisäilykettä n. 0,5 kg
- hillosokeria n. 0,5 kg
- tujaus viskiä
- tuoreita yrttejä (minttu ja ananasmelissa)


Chili-viski-mandariiniseos porisemassa
Aloitin hommat paloittelemalla omenat ja perkaamalla chilit. Rocotoissa on isot ja kovat siemenet, mitkä pitää saada pois. Omenoihin jätin kuoret ja poistin vain siemenkodat.

Minulla sattui olemaan kaksi purkkia mandariinilohkoja omassa liemessä, mitkä olisivat menneet juuri kohta vanhaksi, niin otin nuo käyttöön. Chilejä keittelin tuossa madariini-viskiliemessä muutaman minuutin, jotta maku leviää. Kunhan olivat hiukan aikaa porisseet, soseutin setin suht sileäksi sauvasekoittimella.


Tämän jälkeen kattilaan pääsi omenalohkot, jotka punnitsin n. kilon panoisiksi sekä tuoreita yrttejä takapihalta. Tätä kasaa keittelin melkein puolisen tuntia, jonka jälkeen omenat tuntuivat olevan kivaa mössöä. Tässä vaiheessa uuni päälle ja vähän reipas 200 astetta lämpöä. Hiukan lisäsin vettä kattilaan ja vedin koko hoidon vielä sauvasekoittimella sileäksi. Sitten vain hillosokerit kattilaan ja koko ajan samalla sekoittaen odotin, että uuni lämpenee. No aluksi en tajunnut sekoittaa ja kattila pörähti ja heitti hillomössöt seinään ja käsille. Sattui kovasti ja piti siivota, joten suosittelen koko ajan kevyesti sekoittamaan.

Kun uuni oli lämmennyt tavoitelämpötilaan, no heitin kyllä pikkasen aikaisemmin, kattila ilman kantta sisälle. Tunti ja ehkä reilu vartti tuo paahtui uunissa. Välillä kävin vähän sekoittamassa hilloa ja huuhtomassa palanutta kättä kylmän veden alla. Nestettä ei tarvinnut lisätä enää tässä vaiheessa, mutta kannattaa katsoa tilanteen mukaan.

Paahtunut hillo sitten desinfioituihin purkkeihin lämpöisenä, kannet kiinni ja odottamaan jäähtymistä. Maistelin kattilan pohjalta jämiä ja kyllä, kovaa shittiä! Tulisuutta eikä viskin makua tullut liikaa, mitä ehkä eniten pelkäsin. Tuotteessa maistuu selkeästi chili (lisäsin itseasiassa reseptin ulkopuolelta yhden habaneron), on lempeä tulisuus, mutta ei maistu tuliselta. Häh? Todella hyvänmakuista, mandariini on mausteena, ei päässyt sekään peittämään hienoa omenanmakua, minkä pääroolissa piti ollakin.

Tätä tuli kolme kappaletta noita Honkkarista ostettuja, muistaakseni 4,5 dl patenttikorkkipurkkeja ja yksi pienempi peltikannellinen. Varmaan tulee syötyä tämän vuoden puolella, on sen verta maukasta.

Skottiviskin tilalla piti käyttää bourbonia, mutta pulloa ei löytynyt mistään. Ja tosiaan savustetut Rocotot toisivat kivasti pientä savuaromia mukaan. Mutta hyvää näinkin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Sadonkorjuuta

Kauden isoin sadonkorjuu 1409 g
Nostin chilit pakkasia karkuun sisälle kypsymään 24.9. Muutama oli päässyt jo aikaisemmin sisätilojen lämpöön. Satoa on tullut kiitettävästi pitkän ja valoisan kesän ansiosta. Satotavoite on nyt lähes kolminkertaistettu ja vielä tulee hiukan lisää, pääsen vähän yli kolmen kilon satoon. Chinensiä ei paljon tullut, mutta Pubet pelastivat tilannetta.

Capsicum Pubescensseja
Kiireiden takia en ole blogia vähään aikaan kirjoitellut, mutta jatkossa alkaa tulemaan iso kasa kirjoituksia. Lajike-esittelyjä tulee paljon lisää ja uusia Kiina Ledejä asennellaan myöhemmin tehden chilivalot monivuotiselle, isolle chilille. Tärkein asia, mitä varmasti moni odottaa on lopullisen satomäärän julkaisu ja lopullinen kauden päätös selontekoineen. Uutuutena blogille tulee osio, koskien chilien säilömistä ja käyttöä ruuanlaitossa. Käymme läpi myös usein minulta kysyttyä chilikasvien talvehtimista.