maanantai 24. syyskuuta 2012

Möröt vastaan muukalaiset

Katselin eilen, että laku käynyt taas järsimässä yhden chilin lehteä. Lähempi tarkastelu osoitti, että samanlaisia jälkiä olikin tullut useampaan lehteen ja itseasiassa niitä oli ikkunalaudan kaikissa chileissä! Lehtiä lähemmin tarkastellessa sieltä lähti lentoon yksittäinen muukalainen. Kauniinpi puoliskoni ammattilaisena tunnisti öttiäisen ansarijauhiaiseksi.



Tuholaiset ovat chileissä yleisiä vihollisia ja monet chilit ovat niille todella arkoja. Kesällä kävivät kirvat hyppimässä naamalle, mutta mäntysuopaliuoksella ammuin ne pas....... ja saivat 1-0 käkättimeen ekassa taistelussa. Jauhiaiset saivat eilen yöllä myrkytyksen ennen nukkumaan menoa ja tänään tutkittuani lehdet läpi tilanne näyttää positiiviselta. Kaksi pahinta tartuntaa saanutta on vielä ulkona huomiseen asti ja sitten tilanne tutkitaan uudestaan. Onneksi möröt ja muukalaiset havaittiin ajoissa ja kukaan ei vielä kuollut. Tosin katkaisin vahingossa Starfishiltä n. 10 cm latvasta pois, kun jotain kohelsin. Jos ei kellekään kerrota, niin myrkytin nuo tänään töistä tullessani vielä kevyesti uudemman kerran, vaikka ei periaattessa myrkyn ohjeiden mukaan saisi.

Pikkaisia ansarijauhiaisia lehden alapuolella

Kasvatusboksi sisustuselementtinä

Päätin pikaisesti rakentaa itselleni kasvatusboksin, missä voin sirkkataimia alkuun kasvatella kunnollisessa valaistuksessa. Hiukan hienommankin olisin varmasti saanut kyhättyä, kun rakennusalalla olen ollut töissä melkein 20 vuotta ja sähkötöitäkin tullut tehtyä yli 12 vuotta, niin sähköihin olisi voinut enempi panostaa. Nyt kuitenkin oli valttia nopeus ja tyylipisteitä ei jaeltu (ja sen kyllä huomaa).

Minulla on remonteista jäänyt kaikenlaista sälää yli ja ainut ostos oli Bilteman työvalaisin, mikä maksoi vajaat 7 euroa. Eli en ihan konkurssiin mennyt tämän rakennusprojektin jäljiltä.




Tässä on sopiva uhri kasvatusboksiksi. Vanha pyykkikori, mikä oli saanut jo tuomion lentää pihalle, joten kierrätetään ja tehdään siitä jotain hyödyllistä.

Ensi huomioita laatikosta. Korkeus hyvä, mutta ei pohjapinta-ala, tähän ei montaa rehua kerralla mahdu. Toivotaan, että ei tarvitsekaan. Luukku on ylhäällä ja kastelun kanssa voi olla hiukan hankalaa. Koitetaan elää tämän kanssa. Rakenne on muovia, joten tuota on helppo työstää, vaikka työkaluina olisi vain nyrkki ja kyr.....




Mikähän mahtaisi olla paras heijastinmateriaali laatikon sisälle heijastamaan valoa? Peili? Vessasta olen purkanut vähän aikaa takaperin peilin pois ja toinen mokoma on poistettu eteisen seinältä rumuudensa takia. Molemmat lojunut takapihalla, eiköhän oteta nekin käyttöön ja pelastuvat vielä jonkin aikaa roskisreissulta.



Lasia taikka peiliä en ole tainnut ennen leikata, mutta äkkiähän sitä oppii. Otin laattaleikkurin terän, mittanauhan ja listanpätkän aseiksi. Leikkaukset meni melko hyvin ja lasihan pätkiintyi melko samalla tavalla, kuin laatatkin, tosin pari palaa hajosi hiukan rumasti. Varoituksen sanat, jos joku kokeilee samaa, peilin palat ovat todella teräviä ja vaarallisia, viiltohaavoja voi tulla varomattomalle ja suojalasit kannattaa olla päässä, koska pientä sirpaletta helposti lähtee hiukan lentoonkin, kun noita vääntää katki.





Minulla oli jäänyt myös wc-remontista pöntönliimaa jäljelle, elastisuuden ja todella kovan liimausvoiman takia se on oiva massa liimailla peilit kiinni laatikon sisäpintoihin.






Koska laatikon kulmat olivat pyöreät, leikkasin peilistä vain isommat palat sisäkylkiin ja kanteen ja vuorasin kulmat foliolla. Läpinäkyvällä, paksulla teipillä vielä teippasin foliot kunnolla kiinni ja peilitalo oli melkein valmis.


Biltemasta ostamani huippukallis työvalaisin maksoi tosiaan 6,90 ja siinä oli valonlähteenä 11 wattinen pienoisloisteputki. Värilämpötila lampussa oli 4000K eli sen pitäisi juuri ja juuri riittää värinsä puolesta kasvatukseen. Chilifoorumilta olen lukenut, että lämpötila pitäisi olla yli 4000K, mielellään yli 5000, mutta kokeillaan nyt tällä, kun halvalla sai. Minun piti ostaa pelkkä oikean värisävyn säästölamppu, mutta en sellaista kyseisestä puljusta löytänyt. 

Valitan epäselvää kuvaa työvalaisimesta
Loisteputken kiinnitin laatikon ihan ylärajaan ja mielestäni kasveilla on tarpeeksi tilaa kasvaa korkeutta, jotta eivät ota kiinni valoon ja käräytä itseään. Itseasiassa valaisin on niin hyvin lämpöeristetty, että se ei edes kuumene. Mittasin laatikon sisältä lämpötilan ja se nousi vain 1-2 astetta huonelämpötilaan verrattuna, vaikka on melko tiivis paketti. Mielestäni tarpeeksi hyvä kapine pikkuchilien kasvatukseen, kuulemma vaan niin ruma, ettei saa jäädä mihinkään kovin näkösälle.

Työvalaisimessa oli useamman metrin pituinen johto, ja minulla on ylimääräinen autonlämmityksessä käytetty pistorasiaan laitettava kytkinkello, minkä voi laittaa pistorasiaan ja saan sillä katkaistua valon automaattisesti, jotta kasvi saa välillä lepoakin valosta. Laitan sen katkaisemaan valon ajalta 7-15.30, jolloin olen töissä. Syynä tähän myös tulipalovaara, itse valaisin ei kuumene, mutta luotto Bilteman laatuun on vain vähän heikohko. Jos valaisimeen tulee joku sähköinen vika, voi se aiheuttaa tulipalovaaran.




Laitoin laatikon sisälle "ylimääräiset" pikkuiset taimet Giant Habanero (C. Chinense) ja Starfish (C. Baccatum) sekä Bolivian Rainbow (C. Annuum), mikä ollut amppelissa, mutta on naurettavan pieni ja vähän asustelee hiukan turhan varjoisessa paikassa. Katsotaan miten äijän käy, savun hälvennettyä tarkistamme kytkennät ja kokeilemme uudestaan...

perjantai 14. syyskuuta 2012

Caide kokkaa ja koheltaa

Olen monella chiliblogeilla huomannut paljon kivoja chiliruokareseptejä ja niitä kirjoitellut muistiin tulevaisuutta varten. Suunnitelmissa ollut pitkään oman salsan tekeminen, paholaisenhillo, kenties sitruunahillokin Lemon Dropeista ja jonkinmoiset säilykesysteemit. Tällä kaudella aloitin niin myöhään, että omaa satoa on niin naurettavan vähän, joten nuo jäävät varmasti ensi kaudelle.

Fire Flame ja kaksi vihreää Jalapenoa


En ole mikään gourmeekokki, osaan tehdä lähinnä vain perusmättöä ja grillailla kaljatölkki kädessä. Chilejä olen käyttänyt mausteena siinä missä suolaa taikka pippuria ja melkeinpä kaikkiin liharuokiin sitä tulee tungettua nykyään mukaan. Lihamarinadeissa chili on loistavaa ja ihan pannuun heitettynäkin sopii aina mukaan maltillisesti käytettynä.

Ajattelin tänään tehdä yhtä lempiruokaani pitkästä aikaa, jonka reseptin olen äidiltäni pöllinyt. En ole siinä ennen chiliä käyttänyt, viimeksi kun tätä tein, niin ei ollut vielä omia chilejä. Perusmättöä, mutta uppoaa ainakin minulle nätisti. Aloitetaan, nyrkillinen voita kattilaan ja kossu pakkaseen!

Letut pinaattisulatejuustojauhelihachilitäytteellä 2-3 hlö

Lettutaikina:
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 6 dl maitoa
  • 3 munaa
  • sulatettua voita tai öljyä
Täyte:
  • 250 g pakastepinaattia
  • 250 g sulatejuustoa
  • 1-2 sipulia 
  • n. 500g jauhelihaa
  • chiliä
  • jauhettu muskottipähkinä
  • myös pekoni voisi sopia? täytyy ensi kerralla kokeilla...
Olen yleensä noin tuntia aikaisemmin tehnyt lettutaikinan valmiiksi ja laittanut sen jääkaappiin. Välillä käyn vähän sekoittamassa sitä. Jotkut muuten käyttävät lettutaikinassa spriteä tai vastaavaa antamaan kuohkeutta. Jos tekisin letut vain jälkiruuaksi, voisin myös lisätä sitä. Tuota 6 dl taikinaa olen usein käyttänyt kahdelle hengelle, siitä saa vähän myös jälkiruuaksi ja yleensä pari lättyä jää ylikin.

Teen ruuan moniajona kolmella levyllä, sen voi tehdä myös osissa jos on mahdotonta tehdä kaikki samaan aikaan. 

Miehetkö muka ei osaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa? Höpöhöpö!


- eka paistinpannu lämpenemään lettujen paistamista varten. Nykyään muistan jopa lämmittää pannun överikuumaksi ennen ensimmäistä lettua, niin ei mene se eka paistos aina roskikseen

- toiselle levylle paistinpannu, johon tilkka öljyä ja chilit paistumaan hetkeksi. Mulla tällä kertaa kaksi pientä vihreäksi jäänyttä Jalapenoa ja yksi Fire Flame. Halkaisen, poistan siemenet ja viipaloin. Se valkoinen osa, mikä pitää siemeniä kiinni on se tulisin osa ja nyt ei pitäisi olla liian tulista. Viimeksi unohtui pestä kädet ja poltin silmät, nenän ja suun saunassa, kun hieroin niitä samoilla käsillä. Katotaan miten tällä kertaa käy. Täytyy ostaa sitten hanskat, kun käsittelee noita tulisempia chilejä. Habanero silmiinhierottunakaan ei ollut kauhean kivaa. Testattu on.  Ostin jauhelihaa 750 g, joten otan siitä palan kissoille talteen ja loput pannulle chilien joukkoon. Pippuria ja suolaa päälle. Olen myös käyttänyt jauhelihamausteseosta viime aikoina ja silloin ei juuri suolaa tarvita. Oikea kokki ei tosin tuollaisia käyttäisi, mutta se on hänen ongelmansa. Heitän ihan piruttain myös tilkan kapteenin valmismarinointikastiketta :) Koulussa muuten köksäntunnilla opetettiin maustamaan aina jauheliha erillisessä kipossa paistamisen jälkeen. Syynä oli muistaakseni, että ei mausteet jää pannuun. WTF? Eikös ne sitten jää siihen kippoon. Tuli viimeiseen asti kapinoitua tuota vastaan. Terveisiä muuten rouva Poutulle :)



- kolmannelle levylle pieni kattila, missä ensin kuulotetaan omaan makuun sopiva määrä sipulia, lisätään pinaatti ja paistellaan siitä vettä pois ja sitten heitetään sulatejuusto pieninä köntteinä. Maustetaan hiukan suolalla ja muskottipähkinällä. Kun alkaa olemaan sopivan tappavan tasaista mössöä, sammutetaan levy ja laitetaan seos odottamaan syöntiä

Sitten vain lettu lautaselle, päälle jauhelihaa ja pinaattisulatejuustoseosta. Kieritetään rullalle ja ääntä kohden, käyttäen mielellään kuitenkin haarukkaa ja veistä.

Näyttää, kuin Kippari Kalle olisi oksentanut lautaselle, mutta hyvin maistui!
Meinasi jälleen sipuli unohtua, muistin sen puolivälissä taistoa ja heitin sen sitten jauhelihan joukkoon ohjeesta poiketen, jotta hiukan paistuu. Toimii se noinkin.


... Ensi jaksossa sitten syödään lenkkimakkaraa suoraan paketista ja juodaan pirkka-olutta

Chili ja sen karvainen kaveri

Jokainen varmaan tietää, että pyöräilijän pahin vihollinen on ketjupolttaja. Harva kuitenkaan tietää, että chilien arkkivihollinen nro. 1 useimmissa talouksissa on kissa.

Kissojen normi-aamiainen

Jo jääkauden aikana yleisin lehtipuu Suomessa oli chilipuu ja sen pahin luontainen vihollinen oli kotikissa. Kissa oli varmasti yleisin eläin silloin ja hävitti kyseisen puun Skandinaaviasta ja sitä löytyy enää joistain Aasian maista, kuten Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Tai näin ainakin luulen...

Kissat eivät kuvasta poiketen kyllä yleensä syö chilin podeja, vaan järsivät kukkia, syövät lehtiä, kaivavat multaa ja kaatavat ruukkuja. Hardcorehifistelijäsisäkukkaihmiset eivät kissoja kotonaan pidä, tässä taloudessa pidetään haasteista ja kissoja löytyy kolmin kappalein. Vähän aikaa takaperin oli niitä jopa neljä. Kaikki kissat eivät kukista niin pidä ja yksi apukeino olisi kasvattaa ohraa tai muuta vastaavaa kissojen mutusteltavaksi. Meillä menee tuo kikkakolmonen taas kokeiluun, kun chilitkin saapuivat jälleen sisäruokintaan. Mielessäni on ollut myös sellainen idea ajatustasolla, että kun noita Bhut Jolokian hedelmiä tulee kymmenittäin ja maailman tulisimpana chilinä on melko riittoisa, niin mitä jos suihkepulloon tekisi liuosta siitä ja suihkisi kasveihin? Onkohan joku kokeillut?

Esittelyssä tämän talouden chilin viholliset:

Laku

Tämä ovela karvaturri esittää yleensä aivan viatonta luontokappaletta, mutta heti, kun silmä välttää, on chilinlehdissä kaverin hampaanjäljet. Rakastaa myös leikkokukkia.

Sukupuoli: Narttu
Ikä: 12
Lempichili: Bhut Jolokia


Kuinka Laku löysi tiensä meille:

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Olin setäni luona Paraisilla kylässä ja olimme olleet kalastamassa koko päivän. Menimme väsyneinä nukkumaan. Heräsin aamulla ensinmäisenä ja kävelin yläkerran rappusia alas. Rappusien mutkakohdassa on pieni ikkuna ulos ja näin sivusilmällä pihalla kirmailevia kissanpentuja. Hieroin hetken rähmäisiä silmiäni ja menin ulos katsomaan - totta tosiaan, siellä vilisti karkuun puolen tusinaa pieniä söpöjä karvapalleroita.

Söpöys unohtui melko pian, kun aloimme ottaa näitä pentuja kiinni. Pennut olivat villikissan poikasia ja käyttäytyivät arvonsa mukaisesti. Päätimme ottaa niitä haavilla kiinni, koska nahkahanskakaan kädessä ei auttanut, kun nämä söpöläiset purivat hanskan ja  käden läpi hampaat yhteen. Ohi ajanut mökkiläinen suuresti ihmetteli touhuamme, kun samalla hetkellä taisin juosta haavi kädessä karkuun pieni söpö kissanpentu perässä, kun hän ohitti pihan. No hän oli varmasti tottunut jo monenlaiseen näkyyn sillä tontilla.

Laku (kuvassa vasemmalla) pelkäsi patsasta, luullen sitä Sylvesteriksi.


Laku on ensimmäinen lemmikkini, jota en alkuun olisi halunnut, kun ei tuntunut kesyyntyvän millään. Kuitenkin, kun toimme Lakun kotiimme tuli hän heti ensimmäisenä yönä nukkumaan mahani päälle - olin aivan myyty ja asia oli loppuunkäsitelty.

Kojo - Alias Kojootti

Tämä seurankipeä otus on myös elementissään yksin kotiin jätettäessä. Uteliaisuus vie voiton ja mullat voivat olla kaivettuna, kotiin palatessa.

Sukupuoli: Kolli
Ikä: 3 vuotta
Lempichili: Kaikki mullassa kasvavat






Kojo on saanut nimensä löytöpaikkansa mukaan. Avopuolisoni vanhemmilla on mökki Kojonperä-nimisellä paikalla. Eräänä aamuna oli saunan lattian alta löytynyt kaksi kissanpentua. Toinen oli keltaraitapaitainen ja toinen oli harmaaraitapaitainen. Pennut olivat nälissään ja kesyyntyivät loppujen lopuksi ahkeralla ruokinnalla. Toinen pennuista sai nimekseen Viiru ja hän asustelee tyytyväisenä avopuolison vanhempien luona täyshoitolassa.

Kojo on talon ainoa kolli ja sen kyllä huomaa
Kojon elämäntarina on siis melko samanlainen, kuin Lakullakin.

Tyttö nimeltä Masa


Masaliini on isin pikku lellikki ja ei tietenkään käy ikinä tekemässä mitään pahojaan...

Sukupuoli: Naaras (nimi voi olla hiukan harhaanjohtava)
Ikä: 10 vuotta
Lempichili: Mikä se on? Makaan vain isin sylissä ja en moisista välitä...




Kun Laku oli kahden vuoden ikäinen alkoi hänessä näkyä yksinäisyyden ja tylsyyden oireita. Ystäväni kissa oli juuri saanut pentuja ja pyysi niitä katsomaan. Ystäväni ilmoitti, että minun on otettava yksi niistä sitten luovutusikäisenä itselleni. Paljoa asiaa miettimättä (tapojeni mukaan) valitsin pennuista kaikkein häröimmän-näköisen. Sain siis ensimmäisenä valita, pennut olivat vasta n. tunnin ikäisiä. Myöhemmin kaverini ilmoitti, että olin valinnut pennuista juuri hänen lempparin, silloin nimeltään Minttu. Minttu sai pian uudeksi nimekseen Masa, en tiedä miksi - jotenkin hän on vaan niin Masalainen. Laku oli melkein vuoden verran mustasukkainen minulle ja vihainen uudesta kaveristaan, mutta sitten lopulta he ystävystyivät. Masa oli varsin villi viikari pentuna, kuten kissat yleensä ovatkin. Nyttemmin rauhoittunut ja makoilee aina minun sylissäni, kun johonkin istahdan.

Sylvesteri eli Syltty

Avaruuskissa ja näköispatsas

Sylvesteri on avopuolisoni silmäterä ja ensimmäinen kissa. Meillä oli kummallakin kaksi kissaa yhteenmuutettaessa ja kaikki eivät lopulta tulleet toimeen keskenään. Sylvesteri on evakoitu tällä hetkellä ainakin mummolaan ja on siellä hyvin viihtynyt Viirun kanssa, joten toistaiseksi hänen on parempi siellä.

P.S.
Kissoja ei vahingoitettu blogia kirjoitettaessa. Kissat eivät syö aamupalaksi chilejä, ylin kuva on lavastettu. Chili ei kasva puissa, kuten esimerkiksi spagetti. Jääkaudella Suomessa tuskin oli puita taikka kissoja. Ruotsi ja Ahvenanmaa eivät sijaitse Aasiassa. Pahoittelen mukahauskaa huumorintajuani.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Esittelyssä säälittävät chilini

Jotta muistan vielä tulevaisuudessa mistä pisteestä lähdettiin liikkeelle blogin alkaessa, listaan tänne tämän hetken chilini.

Osa kaveruksista saa etsiä uuden kodin, jos kotia ei löydy, vien ovelasti ihmisille lahjaksi noita taimia. Tässä lista itselle jäävistä rehuista. Jaettu sukunsa mukaan ja perässä lukee taimen pituus.

Capsicum chinense
Naga morich 7 cm
Giant habanero 7 cm
Madame Jeanette 5 cm
Bhut Jolokia 60 cm (ostettu taimena)

Capsicum baccatum
Starfish 15 cm 2 kpl
Aji Cristal 20 cm
Lemon drop 20 cm

Capsicum annuum
Bolivian Rainbow 15 cm 2 kpl (koristechili, toinen amppelissa)
Fire flame 40 cm (ostettu taimena 2 kpl, toisen heitin puoliraatona ruusupuskan taakse metikköön)
Early jalapeno 55 cm (ostettu taimena)

Capsicum frutescens
Tabasco 30 cm (ostettu taimena)

Lisäksi yksi ihan pikkiriikkinen parisenttinen taimi, jonka nimilapun olin sössinyt, joten pitää tunnistaa se myöhemmin.

Yhteensä 14 kpl

Kuvassa Bhut Jolokia, jota on mainostettu maailman tulisimpana chilinä. Joku Intialainen eukko tunki noita silmiinsä ja taisi syödä parissa minuutissa 60kpl. Itse en varmasti yritä samaa, koska raakileita on vain n. 50 kpl tällä hetkellä. Tuo on ostettu siis taimena, jolloin taisi olla n. 40 cm korkea, nyt on korkeutta jo 60 cm ja on latvoontunut todella hienosti viiteen oksaan ja alempaa pukkaa vielä pari pientä oksaa. Tuntuu olevan melko satoisa ja jos en saa kenellekään jaffaa vahvempaa nauttineelle kaverille noita syötettyä, niin suunnitelmissa olisi kuivattaa hedelmät ja jauhaa jauheeksi. Pidätän oikeudet mielenmuutoksiin ja vikaisuuksiin.





Suurimman osan olen siis itse siemenistä idättänyt. Todella säälittävän pieniksi ovat jääneet kylmän ja pimeän kesän takia. Idätys tapahtui kesäkuun puolivälissä ja siirtyivät melko pian ulos takapihalle, mikä oli suurin virhe. Jatkossa olisi tarkoitus rakentaa kaappi tai vastaava kyhäelmä, jossa taimet kasvatetaan jo melko suuriksi ja sitten vasta siirretään ulos Suomen kesän armoille. Tässä voisi kuvitella ajoituksen olevan melko tärkeää ja yritetään saada toimet ajoitettua oikein. Mahdolliset chinenset olisi tarkoitus saada jo ehkä joulukuussa tulille, annuumit ehkä vasta maaliskuussa, muista en oikein tiedä koska pitäisi ja editoin tänne, kun olen asian selvittänyt.

Tällä hetkellä Jolokia on 40 cm * 18 cm (korkeus * halkaisija) ruukussa, Tabasco ja Early Jalapeno 14 cm * 16 cm ja kaikki loput 15 * 13 ruukuissa. Jolokia on ollut tuossa ruukussaan jo varmaankin heinäkuusta asti, Tabasco ja Jalapeno olivat paljon isommissa ja muut olivat pienissä taimikipoissa. Tällä hetkellä on siis menossa kasvien talvikausi, pääsivät eilen sisätiloihin. Multana on pääosin vihermultaa, tosin joukossa on hiukan turvetta. Ruukut pitäisi ehdottomasti olla altakasteluruukkuja, mutta jotta saadaan hommaan haastetta, minun ruukkuni eivät sellaisia ole. Riskinä on juurien mätäneminen ja kastelua pitää hoitaa todella maltilla. Talvellahan noita kastellaan niukasti ja lannoitetta ei anneta ollenkaan. Tosin olen lukenut merileväuutteen antamisesta, mikä ei ole varsinaista lannoitetta, vaan lähinnä lisäainetta ja sitä tulen varmasti jossain vaiheessa antamaan.

Kesällähän chilit pitää olla isoissa ruukuissa ja lannoitetta paljon, mutta palaillaan tähän sitten kun se aika koittaa.

Sotasuunnitelma vuodelle 2013

Nyt jos kerrankin miettisi ajoissa mitä kasvattaisi ja koska aloittaa kasvattamisen, jotta saataisiin jotain järkevää ensi vuonna aikaiseksi. Päivitän tätä suunnitelmaa jatkossa sitä mukaan, mitä ikinä keksinkin.

Tavoitteet ensi vuodelle:
- kokeilla idätyslauttaa ensimmäisen kerran siemenien idätykseen
- rakentaa kasvatuskaappi taimille
- tehdä "talvehtiville" chileille kunnon valaistus
- saada siemenpankkia kasvatettua (kuulostaa rivolta)
- tehdä chiliaita
- tehdä chiliköynnös
- chilibonchi olisi kiva, mutta tuskin tähän vielä päästään minun chileillä
- yrittää pitää mopo käsissä ja edetä maltilla

Blogin aloitus

Pienen mietinnän jälkeen päätin aloittaa oman chili-blogin.

Tarkoituksena olisi saada saada joku urpo koukkuun chilinkasvatuksen jaloon harrastukseen omalla huonolla  esimerkillä. Eli seurataan minun tunarointia ja lähinnä näytetään miten hommaa ei kannata tehdä, ehkä. Tai sitten tuurilla onnistutaan. Samalla tämä on itselle oiva työkalu seurata omaa tunarointihistoriaa. Ja ottaa opiksi omista virheistä.

VAROITUS!
En ole chili-ammatilainen, olen juuri aloittanut harrastuksen. Voin joskus (lue usein) tehdä jotakin väärin, ja siitä saa ja kannattaa kommentoida. En ole äidinkielen emiritusprofessori, joten joskus voi olla jokunen kielioppivirhe ja useampi kirjoituserhe. Olen äkkipikainen tuumasta toimeen ryhtyjä ja itse kannattaa usein hiukan miettiä ennen tekemisiään. En myöskään todellakaan harrasta ohjeiden lukemista ja ne lentää aina ensimmäisenä roskikseen.



Jos haluat oikeaa tietoa chilinkasvatuksesta, suosittelen lämpimästi liittymään chilifoorumille: www.chilifoorumi.fi

Aloitin tämän vuoden kesäkuussa chilienkasvatuksen ja sain homman hyvin aluille ostamalla valmiita taimia ja myöhemmin itse idätin muutaman lajikkeen. Jos hyvin käy, niin blogiani seuraamalla voit itse aloittaa kasvatuksen välttämällä minun tekemäni virheet, voit tietysti tulla muuten vaan nauramaan toilailuilleni.