Keleen syksy

Ihan kun muutenkaan olisi ollut pimeä kesä, koko syksyn ollut pilvistä ja vettä tullut melkeinpäs joka päivä. Mitä chilit tykkäävät aavikon ilmankosteudesta yhdistettynä kaamosajan pimeyteen ja 20 asteen lämpötilaan? Ei ne tykännyt.

Madame Jeanette ottanut hiukan hittiä

Ikkunalauta ei ole ollut tarpeeksi valoisa ja luonnollisesti chilit saivat ison shokin tultuaan ulkoilmasta sisäilmaan. Sisäilmasto vastaa ilmankosteudeltaan lähes aavikkoilmaa ja usein lehtiä lähteekin reilusti. Myös tuholaisongelmia on ollut paljon. Kirvat olleet jatkuva riesa. Kovia ovat risut kokeneet viime viikkoina, toivotaan, että pysyvät jotenkin hengissä. Vastaavasti sitten taas kasvatusboksissa olevat kolme chiliä porskuttaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Bolivian Rainbow-koristechili alkaa puskea jopa kukkaakin. Ikkunalaudalla samaa siemensettiä, samaan aikaan istutettu BR on pudottanut puolet lehdistään ja muutenkin on heikon oloinen.

Bhut jolokia pudottanut lähes kaikki lehtensä

Vielä ei kuitenkaan luovuteta ja heitetä kaikkia risuja kompostiin. Koitetaan saada ne pysymään hengissä ja jos joku kuolee, niin mahtuupa joku uusi idätys sitten ikkunalaudalle :)

Bhut Jolokiaa uhkailin viimeksi syödä. Niin söinkin, kolme kappaletta, kuulemma. Omat muistikuvat ovat melko hatarat, oli tullut nautittua muutakin, kuin kansallisluottamusta tuona pimeänä lauantai aamuyönä. Yksin en joutunut syömään, yksi kaverini maistoi myös ja avopuolisokin puraisi perät yhdestä marjasta. Muistan hedelmäisen alkumaun, mikä oli yllättävän hyvän makuista. Sen jälkeen taisi melkolailla välittömästi tulla chili ulos samaa reittiä norjalaishuudon kannustamana. Tarina ei kerro, että söinkö heti kolme vai tuon laatoittamisen jälkeen jälkiruuaksi kaksi? Joka tapauksessa muistaisin, että Jolo ei ollut niin tulinen, mitä olisi voinut olla. Surkea kesä = surkea tulisuus? Marjoja on n. 30 kpl jo kerätty, niin siellä on varmaan vaihtelua aika paljon tulisuuden kanssa ja sen takia varmaan söinkin niitä useamman varmuuden välttämiseksi. 

Kun videointi tällä kertaa unohtui ja vähän kaikki muukin, niin pitää ottaa maistelu vielä kameran kera uusiksi joku kaunis päivä. Tai kuitenkin tänä vuonna.

Palaillaan astialle!

Henkistä valmistautumista

Viime viikolla oli tarkoitus maistella alla olevan marjan vihaisuutta,

ei muuten vielä maisteltu...

Bhut Jolokia - kaksi marjaa

Bhut Jolokiassa on marjoja tällä hetkellä n. 50 kpl. Punaiseksi kypsyneitä löytyy nyt 16 kpl, vaikka yllä näkyvät lähtivät lahjaksi. Toivon mukaan ovat jo syötyjä.

Jouduin kasvia myrkyttämään hiukan viime viikolla ja varoaika myrkytyksen jälkeen oli sitä luokkaa, että jäi Jolokiat syömättä, vaikka neljä ihmistä oli jo lupautunut niitä popsimaan. Oma rohkeus vielä vähän odottelee, pidän tulisesta ruuasta, mutta joku raja sentään näissäkin.

Marjat ovat pääasiassa kooltaan n. 2 cm pituisia. Ryppyisyyttä löytyy jonkun verran ja muotoja on pyöreästä pitkulaiseen ja vähän kaikkeen siltä väliltä. Osa marjoista näyttää jopa siltä, että olisi risteytynyt jonkun muun chilin kanssa. Tämä ei olisi mitenkään harvinaista.

Marjat vaihtavat väriä melko nopeasti. Podi on melko vaalean vihreä heti alkuunsa ja alkaa muuttumaan keltaisen suuntaan kypsyessään. Kärki muuttuu oranssiksi ja melko nopeasti, koosta riippuen koko marja muuttuu oranssiksi ja sitten lopulta upeaksi, paloauton punaiseksi. Pienimmät marjat muuttuivat vuorokaudessa vihreästä oranssiksi.

En tiedä johtuiko pimeän sateisesta, kylmästä kesästä vai muista kasvuolosuhteista, mutta marjat ovat kyllä todella pieniä. Tosiaan isoimmat ovat halkaisijaltaan pari senttiä, kun ChiliWikin mukaan marjat pitäisivät kasvaa 4-7 cm pituuteen. Tämä ei haittaa, jos se ei makuun vaikuta, koska marjoja on tosiaan yli 50 kpl ja on sen verran tulista tavaraa, että on todella riittoisa ja tuskin tulee syötyä loppuun ennen seuraavaa satoa.



Miksi pitää kerätä rohkaisua tämän syömiseen? Suomessa chileistä ei yleisesti hirveästi tiedetä ja moni niitä jopa pelkää. Johtuu varmasti siitä, että tuliseen ruokaan pitää tottua ja moni ei halua edes kokeilla vedoten siihen, että ei makuaisti sovellu tähän. Minä olen oikeastaan aina tulisesta ruuasta pitänyt, mutta vatsa ei. Oikeastaan tänä kesänä tuli syötyä hiukan useammin tulista ruokaa, kun noita omia chilejä oli niukkuudestaan huolimatta tarjolla koko kesän ajan. Vatsa on ainakin miedoimpiin chileihin jo tottunut ja tavallinen Jalapeño ei tunnu enää oikeastaan tuliselta. Niissäkin oli eroja omassa puskassa, osa oli täysin tulettomia ja joissain löytyi paljonkin potkua. Tietämättömille tiedoksi, että Scoville asteikolla Jalapeño on luokkaa 5 000, kun Bhut Jolokia voi vedellä jo 1,5 miljoonan lukemissa. Siinä voi mennä hiukan suu mutruun, jos omasta puskasta irtoaa tuollaisia lukemia. Harmi, kun mistään Biltemasta ei löydä Scoville-mittaria, kun tulisuus omaa välillä suurtakin toleranssia ja oma makuaisti ei riitä mittaukseen.

Mutta jos ei ihmeitä tapahdu, niin tällä viikolla popsin Jolokiaa, en lupaa kyllä nielaista.

Loppuun vielä kuva chilimäisestä ikkunalaudasta. Ja mainitaan vielä, että kasvatusboksi on puutteistaan huolimatta toiminut hyvin. Kannattaa lukea kommentit blogista, siellä on Chilivaarilla hyvät huomiot laatikon puutteista ja nämä korjaamalla olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin. Laatikossahan oli muiden kasvien lisäksi yksi Bolivian Rainbow ja minulla oli samaan aikaan idätetty, samankokoinen taimi ikkunalaudalla ja näyttäisi, että tuo laatikossa oleva on ottanut pienen etumatkan korkeudessaan, vaikka on selkeästi liian isossa ruukussa, jolloin kasvi yleensä keskittyy juurien kasvattamiseen. Vertailuna tämä ei kerro juuri mitään, mutta on merkki siitä, että boksi ainakin pitää kasvit hengissä.

Kaikki blogien kuvat on muuten otettu kännykkäkameralla ja pahoittelen ajoittain huonoa kuvanlaatua. Lupaan ostaa heti oikean kameran, kun voitan lotosta päävoiton. Sitä odotellessa kuvat otetaan tosiaan kännykällä.