Rocoto Red Peruvian

Satoisa tapaus, kuten rocotot yleisesti muutenkin

Rocoto Red Peruvian (C. Pubescens), varmaankin kirjoitushetkellä lempichilini. Erittäin satoisa, paksulihainen, lempeäpolttoinen ja hyvän makuinen. Tässä oli tulisuutta jo ihan kivasti ja kun yhdessä marjassa on aina paljon syötävää, on se kokonaisena syötynä todella tulinen. Kuten muutkin rocotot, on tämä Perun suunnilta Etelä-Amerikasta kotoisin ja vuoristoissahan näitä siellä kasvatetaan. Melkeinpä joka kylällä taitaa oma lajikkeensa olla ja paikalliset näitä harvemmin sen tarkemmin nimeävät, nimet ovat peräisin siemenkauppiailta ja kasvattajilta.

Pistokasyksilö kasvamassa amppelissa

2013 minulla oli kaksi yksilöä tätä lajiketta kasvamassa. Toinen oli pistokas emokasvista, jonka olin alkukeväällä leikannut pitkästä oksasta. Pistokasyksilö jäi hiukan pienemmäksi emokasvistaan, mutta teki satoa suunnilleen yhtä paljon. Pistokkaan laitoin amppeliin kasvamaan ja rocotot usein soveltuvat hyvin amppelikasvatukseen, koska kasvu on matalaa ja leviää helposti sivusuuntaan enemmän, kuin ylöspäin. Kuten pubescens-laji yleensäkin, tämä pitää aurinkoisesta kasvupaikasta ja viileämmistä öistä, erinomainen kasvatettava ihan ulkona, vaatii tosin usein pitkän kypsymisen ja voi joutua nostamaan sisälle kypsyttämään viimeiset marjansa.

Rocoto Red Peruvian kukka

Kasvatuskaudella 2013 laitoin tämän lajikkeen itämään jo 2012 marraskuun puolivälissä. Kukinta alkoi 26.5 ja ensimmäinen raakile osui silmään kesäkuun puolivälissä. Marjat alkoivat kypsyä vasta syyskuun lopussa, joten jouduin kypsyttämään nämä pitkälti sisätiloissa. Todella hidas kypsyjä. Satoa tuli emokasvista 35 marjaa ja 814 grammaa. Sato oli siis melkein identtinen Locoto Orangen kanssa.

Suosittelen tätä lajiketta, kuten muitakin rocotoja todella lämpimästi. Jatkossa minulla kasvaa aina runsaasti rocotoja ja näitä haluan aina mausteeksi ruokapöytään, vaikkapa kylmäsavustettuna jauheena.