Locoto Orange

Nimensä mukaisesti marjat kypsyivät oranssiksi

Locoto Orange (C. Pubescens) oli toinen pubescens-lajikkeistani kaudella 2013. Pubescensit kasvavat Perun suunnilla ja usein korkealla vuoristossa jopa yli 2000 metrin korkeudessa. Paikalliset intiaanit kutsuvat pubescenseja rocotoiksi ja joissain paikoissa Locotoiksi. Näitä on intiaanit kasvattaneet eri lähteistä riippuen 6000-9000 vuotta ja on ihmisen vanhin viljelykasvi.

Rakastuin rocotoihin välittömästi näitä maistellessani ja paluuta ei ole. Rocotojen  maku on todella mieluinen ja tulisuus on mukavan lempeä, vaikka joskus voi olla hyvinkin tulinen. Tämä lajike oli tosin tulisuudeltaan todella mieto, vaikka usein oranssit rocotot ovat tulisimmasta päästä. Iso marja, paksulihainen, satoisa ja todella hyvän makuinen!

Locoto Orange on satoisa chili

Kaudella 2013 kokeilin ensi kerran rocotoja ja tämän ostin valmiina taimena Tammisillan Puutarhalta. Taimi oli jo valmiiksi iso ja kukkiva, menestys oli taattu. Kesäkuun puolivälissä alkoivat raakileet muodostua ja syyskuun alussa olivat ensimmäiset kypsät marjat oransseja. Yleensä rocotot ovat aika myöhäisiä ja tämänkin sain nostaa sisälle loppusyksystä kypsyttämään loput marjansa. Satoa tuli 33 marjaa, joilla yhteispainoa 810 g, jolloin keskimääräinen marjan paino oli n. 25 g.

Rocotojen kukat ovat kauniin violettejä

Rocotot sopivat vuoristoilmastoon tottuneina hyvin myös Suomalaiseen kesään. Koska lajike kestää hyvin lämpötilanvaihteluita ja jopa vaatii kylmempiä iltoja ja aurinkoisia päiviä, voi tätä kasvattaa helposti pihalla ilman kasvihuonetta. Satoa nämä Perun kansallisaarteet tuottavat reilusti ja monen mielestä pubescenssit ovat sitä parasta. Polte on lempeän pehmeä, eikä iske liian voimakkaasti. Kun maistaa kylmäsavustettua rocotojauhetta, on vaikea elää ilman sitä. Monesti perusmauste siinä, missä muille suola.