Chili ja sen karvainen kaveri

Jokainen varmaan tietää, että pyöräilijän pahin vihollinen on ketjupolttaja. Harva kuitenkaan tietää, että chilien arkkivihollinen nro. 1 useimmissa talouksissa on kissa.

Kissojen normi-aamiainen

Jo jääkauden aikana yleisin lehtipuu Suomessa oli chilipuu ja sen pahin luontainen vihollinen oli kotikissa. Kissa oli varmasti yleisin eläin silloin ja hävitti kyseisen puun Skandinaaviasta ja sitä löytyy enää joistain Aasian maista, kuten Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Tai näin ainakin luulen...

Kissat eivät kuvasta poiketen kyllä yleensä syö chilin podeja, vaan järsivät kukkia, syövät lehtiä, kaivavat multaa ja kaatavat ruukkuja. Hardcorehifistelijäsisäkukkaihmiset eivät kissoja kotonaan pidä, tässä taloudessa pidetään haasteista ja kissoja löytyy kolmin kappalein. Vähän aikaa takaperin oli niitä jopa neljä. Kaikki kissat eivät kukista niin pidä ja yksi apukeino olisi kasvattaa ohraa tai muuta vastaavaa kissojen mutusteltavaksi. Meillä menee tuo kikkakolmonen taas kokeiluun, kun chilitkin saapuivat jälleen sisäruokintaan. Mielessäni on ollut myös sellainen idea ajatustasolla, että kun noita Bhut Jolokian hedelmiä tulee kymmenittäin ja maailman tulisimpana chilinä on melko riittoisa, niin mitä jos suihkepulloon tekisi liuosta siitä ja suihkisi kasveihin? Onkohan joku kokeillut?

Esittelyssä tämän talouden chilin viholliset:

Laku

Tämä ovela karvaturri esittää yleensä aivan viatonta luontokappaletta, mutta heti, kun silmä välttää, on chilinlehdissä kaverin hampaanjäljet. Rakastaa myös leikkokukkia.

Sukupuoli: Narttu
Ikä: 12
Lempichili: Bhut Jolokia


Kuinka Laku löysi tiensä meille:

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Olin setäni luona Paraisilla kylässä ja olimme olleet kalastamassa koko päivän. Menimme väsyneinä nukkumaan. Heräsin aamulla ensinmäisenä ja kävelin yläkerran rappusia alas. Rappusien mutkakohdassa on pieni ikkuna ulos ja näin sivusilmällä pihalla kirmailevia kissanpentuja. Hieroin hetken rähmäisiä silmiäni ja menin ulos katsomaan - totta tosiaan, siellä vilisti karkuun puolen tusinaa pieniä söpöjä karvapalleroita.

Söpöys unohtui melko pian, kun aloimme ottaa näitä pentuja kiinni. Pennut olivat villikissan poikasia ja käyttäytyivät arvonsa mukaisesti. Päätimme ottaa niitä haavilla kiinni, koska nahkahanskakaan kädessä ei auttanut, kun nämä söpöläiset purivat hanskan ja  käden läpi hampaat yhteen. Ohi ajanut mökkiläinen suuresti ihmetteli touhuamme, kun samalla hetkellä taisin juosta haavi kädessä karkuun pieni söpö kissanpentu perässä, kun hän ohitti pihan. No hän oli varmasti tottunut jo monenlaiseen näkyyn sillä tontilla.

Laku (kuvassa vasemmalla) pelkäsi patsasta, luullen sitä Sylvesteriksi.

Laku on ensimmäinen lemmikkini, jota en alkuun olisi halunnut, kun ei tuntunut kesyyntyvän millään. Kuitenkin, kun toimme Lakun kotiimme tuli hän heti ensimmäisenä yönä nukkumaan mahani päälle - olin aivan myyty ja asia oli loppuunkäsitelty.

Kojo - Alias Kojootti

Tämä seurankipeä otus on myös elementissään yksin kotiin jätettäessä. Uteliaisuus vie voiton ja mullat voivat olla kaivettuna, kotiin palatessa.

Sukupuoli: Kolli
Ikä: 3 vuotta
Lempichili: Kaikki mullassa kasvavat






Kojo on saanut nimensä löytöpaikkansa mukaan. Avopuolisoni vanhemmilla on mökki Kojonperä-nimisellä paikalla. Eräänä aamuna oli saunan lattian alta löytynyt kaksi kissanpentua. Toinen oli keltaraitapaitainen ja toinen oli harmaaraitapaitainen. Pennut olivat nälissään ja kesyyntyivät loppujen lopuksi ahkeralla ruokinnalla. Toinen pennuista sai nimekseen Viiru ja hän asustelee tyytyväisenä avopuolison vanhempien luona täyshoitolassa.

Kojo on talon ainoa kolli ja sen kyllä huomaa

Kojon elämäntarina on siis melko samanlainen, kuin Lakullakin.

Tyttö nimeltä Masa

Masaliini on isin pikku lellikki ja ei tietenkään käy ikinä tekemässä mitään pahojaan...

Sukupuoli: Naaras (nimi voi olla hiukan harhaanjohtava)
Ikä: 10 vuotta
Lempichili: Mikä se on? Makaan vain isin sylissä ja en moisista välitä...




Kun Laku oli kahden vuoden ikäinen alkoi hänessä näkyä yksinäisyyden ja tylsyyden oireita. Ystäväni kissa oli juuri saanut pentuja ja pyysi niitä katsomaan. Ystäväni ilmoitti, että minun on otettava yksi niistä sitten luovutusikäisenä itselleni. Paljoa asiaa miettimättä (tapojeni mukaan) valitsin pennuista kaikkein häröimmän-näköisen. Sain siis ensimmäisenä valita, pennut olivat vasta n. tunnin ikäisiä. Myöhemmin kaverini ilmoitti, että olin valinnut pennuista juuri hänen lempparin, silloin nimeltään Minttu. Minttu sai pian uudeksi nimekseen Masa, en tiedä miksi - jotenkin hän on vaan niin Masalainen. Laku oli melkein vuoden verran mustasukkainen minulle ja vihainen uudesta kaveristaan, mutta sitten lopulta he ystävystyivät. Masa oli varsin villi viikari pentuna, kuten kissat yleensä ovatkin. Nyttemmin rauhoittunut ja makoilee aina minun sylissäni, kun johonkin istahdan.

Sylvesteri eli Syltty

Avaruuskissa ja näköispatsas

Sylvesteri on avopuolisoni silmäterä ja ensimmäinen kissa. Meillä oli kummallakin kaksi kissaa yhteenmuutettaessa ja kaikki eivät lopulta tulleet toimeen keskenään. Sylvesteri on evakoitu tällä hetkellä ainakin mummolaan ja on siellä hyvin viihtynyt Viirun kanssa, joten toistaiseksi hänen on parempi siellä.

P.S.

Kissoja ei vahingoitettu blogia kirjoitettaessa. Kissat eivät syö aamupalaksi chilejä, ylin kuva on lavastettu. Chili ei kasva puissa, kuten esimerkiksi spagetti. Jääkaudella Suomessa tuskin oli puita taikka kissoja. Ruotsi ja Ahvenanmaa eivät sijaitse Aasiassa. Pahoittelen mukahauskaa huumorintajuani.