Talvi tulossa

Tänään lähti terassin pihakalusteet sun muut pressun alle odottelemaan kevättä. Haikea olo, kesä on todellakin ohi, syksykin alkaa olemaan jo ohi ja talvi on väistämättä edessä. Etelässä ja idässä tullut tänään ilmeisesti reilusti räntää, tänne ei tänään tullut. Toissa viikonloppuna oli täällä reilu 10 senttiä lunta, mutta se ei kauaa maassa pysynyt.

Nyt on chilirintamalla hetken aikaa hiljaista. Kaikki chilini ovat lähellä kuolemaa. Tuholaiset olleet jatkuva riesa. Lopetin kasvien myrkyttämisenkin toivottomana, aina ne viikon päästä tulivat uudelleen. Nyt vedin vain imurilla ansarijauhiaiset ja kirvat olen päivittäin nyppinyt ihan sormineni pois.

Laitoin tilaukseen kaksi valaisinta keittiön ikkunalautaa valaisemaan. Kasvatusboksissa olevat chilit antavat sitten tilaa uusille idätyksille ja toivon mukaan pärjäävät keittiössä kahden 28 wattisen T5 loisteputken hennossa valossa.

Kun tässä ei oikein mitään uutta kerrottavaa vielä hetkeen ennen idätyksiä ole, niin kerronpa vaikka teille ajankuluksi Turun tuomikirkosta asioita, joita ei varmasti wikipediasta löydä. En ole uskovainen, sattuu vain olemaan yksi työmaa muiden ohella, tosin mielenkiintoinen sellainen. Taitaa kuitenkin olla yksi Suomen vanhimmista rakennuksista.

Vaihdoimme kirkkoon lähes kaikki lamput ledeiksi ja Suomen pääkirkkokin siirtyi näin ledi-aikaan. Siellä töissä ollessamme myös kirkonkellot alkoivat temppuilla ja pääsin niitäkin roplaamaan.

Kirkontornin viisarien "moottori"

Harva Turkulainen edes on tainnut huomata, että kirkontornin kellossa on vain tuntiviisari ja minuuttiviisari puuttuu. Kuvassa näkyvä koneisto ohjaa kirkontornin kelloa, eli sitä tuntiviisaria. Tämä sama koneisto on ennen vanhaan ohjannut myös tornin huipulla olevia kirkonkelloja, siitä oli vielä vaijeriohjaimet tallella, mutta nykypäivänä tämä ei sitä enää tee. Kirkonkelloja ohjaa nykyään pienempi kellokoneisto, mikä taas sijaitsee tornin sähkökeskuksen sisällä. Mikään ihan uusin koneisto sekään ei kyllä ole.

Ennen vanhaan osattiin tehdä asiat yksinkertaisesti. Mekaaninen kytkinkello kestää pitkään, osat ovat näkyvillä ja täten korjattavissa. Nykyään kaikki tehdään mahdollisimman halvalla - tuloksena roskaa, mikä hajoaa nopeasti, niitä ei kannata korjata, kun halvemmalla pääsee ostamalla uusi tilalle. Ikävä tyyli ja toivon mukaan joskus joku tuonkin tajuaa ja siitä päästään eroon. Meidän maailmaa pyörittää idiootit, sille ei mitään voi.

Kirkontornin huipulla, ulkotilassa olevat kellot

Moni ei taida tietää, että nämä kirkon tornin huipulla olevat kellot soivat vain aikakelloina. Kelloja on kaksi, vasaroita on kolme. Kaksi vasaraa lyö tuntikelloa, jolloin saadaan dingdong-ääni. Tuntikello soi kerran kello yksi, kaksi kertaa kello kaksi jne. Varttikellossa on yksi vasara. Varttikello soi kerran 15 yli, kaksi kertaa puolelta, kolme kertaa varttia vaille ja neljä kertaa tasalta ja tämän varttilyönnin jälkeen tulee tuntilyönnit.

Tuntikello

Aikaa ilmoittavia kelloja ohjataan kahdella kolmivaihemoottorilla. Edellä nähty kellokoneisto antaa tiedon aina, kun kellojen pitää lyödä ja kolmivaihemoottori pyörähtää aina yhden kierroksen joka iskua kohden. Kuvassa oleva tuntikellon moottori nykäisee kahta vaijeria, kummankin päässä ylhäällä on vasara, joka sitten iskee kelloon. Mekaanisesti vaijerit on tehty niin, että vasarat lyövät hiukan eri aikaan ja saamme perinteisen dindong-äänen.

Varttikello ja uusi rajakytkin

Varttikellot olivat muutaman kerran temppuilleet ja lähitalojen mummeleiden valppauden ansiosta tieto tuli äkkiä meille ja jopa Turun Sanomiin asti. Todennäköisin vika on moottorin rajakytkimessä, koska vika ei ollut enää päällä en varmuutta viasta saanut. Rakensin moottoriin uuden ulkoisen rajakytkimen ja otin pois käytöstä moottorin sisäisen rajakytkimen. Sama operaatio oli tehty aikoinaan tuntikellon moottorille. Vaihdoin myös sähkökeskuksesta oireilevan kontaktorin uuteen. Ehkä vika poistui nyt?

Kirkonkellot 

Hautajaisissa sun muissa messuissa, kun kuulee kirkonkellojen soittoa, ei nämä edellä mainitut kellot tuota sitä ääntä. Tornissa alempana on 6 kpl isoja kelloja, joista neljä on käytössä. Näistä isoin painaa melkein 4 tonnia. Viime viikolla toiseksi isoin kello myös temppuili. Kyseinen kello painaa luokkaa 3,5 tonnia ja on myös melkoinen jööti. Tämä kello toimii, niin että iso moottori heiluttaa kelloa edestakaisin ja emme tuota lähteneet enempää tutkimaan ja kutsuimme asiantuntijan paikalle. Tämä asiantuntija on jo vaan nykyään eläkkeellä ja ikää jo 72-vuotta.

Sekoileva 2. kello

Olisimme vikaa etsineet tästä varmaan pitkään. Asiantuntija paikallisti vian noin viidessä minuutissa. Tämän kellon jos olisi saanut maallikko sörkittyä sekaisin, olisi naama nopeasti lehdessä. Kello saattaisi nimittäin keikahtaa kokonaan ympäri ja vajaa neljä tonnia metallia tulisi muutaman kerroksen vauhdilla alas. Kellon moottorin sisällä oli planeettapöyrästö, vauhtipyörä ja kaikenlaista mekaniikka, joka itselle on aivan outoa ja vaatisi kellosepän koulutusta. Ikävä, että tämän asiantuntijan opit eivät periydy kenellekään ja kaikki nämä mekaaniset osat lentävät pian roskikseen tietokoneiden tieltä, kun ei niitä kukaan enää kohta osaa korjata. Kyseinen kaveri muuten hoitaa satoja kirkkoja ja hänestä löytyy useampi dokumentti Yle areenalta. Mahtava tyyppi.

Isoin kello

Isoin kello ennen toimi samalla tekniikalla, kuin tuo kakkoskellokin, eli heilahti edestakaisin. Kuulemma koko torni tärisi kellon voimasta. Edellä mainitsemani asiantuntija kuitenkin aikoinaan muutti soiton niin, että tehomagneetti vetää kellon kieltä ja itse kello on paikallaan. Enää ei torni värähtele. Kuvassa kello ei niin isolta näytä, kuin luonnossa.

Luukku ja sen moottori

Koska äänen pitää kuulua myös ulos hyvin, niin tornissa on yhdeksän luukkua, jotka aukeavat moottorilla kellojen soidessa. Kaikki kellojen soitto ja luukkujen auvautuminen on tietenkin ennen vanhaan tapahtunut käsivoimin. En ole historiaan pahemmin paneutunut, mutta luulisin, että siinä on aika kova homma ennen ollut. Täytyy kyllä nostaa hattua sille porukalle. Ei varmaan kahvitaukoja juuri pidelty ja maristu palkankorotusten perään.

82,25m ja vielä valoa tunnelin päässä

Turussa työskennellessä on melkolailla uransa huipulla tällä työmaalla. Korkeutta ylimmällä tasanteella, missä aikaa ilmoittavat kellotkin sijaitsevat on 82,25 metriä merenpinnasta. Maisemat ovat hyvät, tornista näkyy koko pieni Turun kaupunki ja vähän enemmänkin.

Suomen Turku, eikä tietoakaan räntämyrskystä

Yksi hauskimpia asioita näissä kirkoissa on kävijöiden puumerkit. Moni korjaustöissä käynyt jättää jälkeensä puumerkkinsä ja niitä on torni täynnä. Aika harva näitä varmasti tajuaa etsiä. Löysin jopa tornista entisen jo edes menneen "appiukkoni" nimmarit vuodelta 1996. Vanhin mikä tänään osui silmään oli vuodelta 1904. En tiedä koska kynät tulivat käyttöön ja mitkä mahtaa vanhimmat tagit olla. Löytyi myös muutama kirjoitus, joita nauroin vedet silmissä. Ei kuitenkaan nyt kerrota mitä niissä luki.