Uusia siemeniä

Sain viime viikon tiistaina (4.12) Lilleniltä mukavan kirjeen. Kirjeessä oli siemenet seuraavista lajikeista:

• C. Chinense Cili Coronong tunnetaan myös Goronong
• C. Chinense Brown Large Habanero
• C. Baccatum var. Pendulum CO 4318
• C. Flexuosum

Iso karvainen käsi Lillenille!

CO 4318 ja Flexuosum ovat villichilejä. Flexu on siitä harvinaisempi tapaus, että sen on kerrottu kestäneen jopa -30 asteen pakkasta Suomessa. Flexu ei ole itsepölyttyvää tyyppiä ja noita pitää olla sitten vähintään kaksi ja pensselisedälle on taas töitä. Brown Large Habaneroa on kehuttu todella maukkaaksi, Coronong on myös kuulemma maukas, chinensemäinen, mutta ei liian tulinen. Kuvia kun selasin kyseisestä otuksesta, niin myös marjat olivat erikoisen näköisiä ja tuo voikin olla todella kiva uusi tuttavuus.

Siemenet laitoin jo heti lautalle itämään, mutta nyt vasta oli aikaa kirjoittaa asiasta. Harolds st Bart´s siemenet eivät olleet itäneet ja heitin ne pois. Muistin, että minulla olisi ollut vielä useampi siemen, mutta ei ollut, kuin yksi ja se oli sen näköinen, että tuskin itää. Laitoin sen kuitenkin lauttamatkalle itää sitten, eli ei. Pyyhitään se sitten pois listalta, jos huonosti käy.

Muuta uutta länsirintamalla: Tabasco taitaa olla kuollut, kuten Early Jalapeno ja Fire Flame. Jallun ja Fire Flamen siemeniä tuli onneksi reilusti viime kesänä. Tuholaiset jäämässä pahasti alakynteen ikkunalaudalla. Tuholaisia rantautunut keittiöön. Sain uudet villasukat!

Huomasin ihmisten puhuvan chiliblogeillaan puolisoidensa tekemistä villasukista, joten pitää korottaa omillani. Avopuoliso teki upeat villasukat minulle, missä on ylhäällä kissoja, keskellä sydämiä ja chilejä ja tottakai liekit. En ole eläissäni näin hienoja sukkia nähnyt ja tuskin tulen näkemäänkään. Kiitos!

Joulukuuta odotellessa

Chileilyt etenevät hitaasti. Aivan liian hitaasti tällaiselle malttamattomalle moukalle. Olohuoneen ikkunalaudan kasvit alkavat päästä tuholaisongelmasta eroon ja toivon mukaan alkavat elpyä. Habanero on selvästi jopa kasvanutkin ja selvisi tuholaisista parhaiten.

Giant Habanero, Lemon Drop ja Aji Cristal

Olohuoneen chileistä en kuvaa laita masentavuutensa vuoksi, mutta keittiön kasveista voin ilomielin laittaakin. Keittiö on selvinnyt vielä toistaiseksi tuholaisilta ja reilua kasvua ollut havaittavissa. Taimet ovat kovia kokeneita, viime kesänä istutettuja ja nyt vasta ovat päässeet kasvupyrähdykseen.





 Kuvasta hyvin huomaa kasvunopeuseron baccatumien (Lemon Drop ja Aji Cristal) ja chinensien välillä (Giant Habanero). Rehellisesti sanottuna en kyllä oikein tiedä mikä otus tuo Giant Habanero on. Usein habaneroa on käytetty yleisnimenä kaiken maailman chinenseristeytyksille ja niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä oikean habaneron kanssa. Tuon siemenet sain joltain ystävälliseltä henkilöltä Chilifoorumilta, nyt ei heti vain tällä sekunnilla nimi muistu mieleen. Jos jollain on tarkempaa tietoa tuosta lajikkeesta, niin otan sen tiedon mielelläni vastaan.

Bolivian Rainbow - koristechili

Mikä hienointa huomata, niin Bolivian Rainbow pukkaa reilulla kädellä kukkaa. Kukat ovat olleet mielestäni vailla siitepölyä ja ovat sitten pudonneet aikansa kukkineena pois koristelemasta. En ole leikkinyt vielä pensseli-setää kukkien kanssa, pensseli on kadonnut jonnekin. Laitoin sen syksyllä jonnekin varmaan paikaan, jottei häviä ja siellä se onkin ollut hyvässä tallessa. Toisaalta onkin vielä ihan hyvä, ettei BR tee vielä podeja, koska olen sen oksia saksinut ja haluisin, että se käyttää vielä voimansa viherkasvuun.

Idätyslautta

Idätyslautallakin on ollut hiukan etenemistä. Giant Habanerot (C. Chinense) ovat molemmat sirkkalehdillä, kuten myös toinen Madame Jeanette (C. Chinense). Kaveriltani saadun Thaichilipodin siemenet ovat myös molemmat itäneet, sirkkalehdet vielä puuttuu. Rocotot (C. Pubescens) eivät ole vielä olleet kauaa (9 päivää), muistaakseni sain noita samoja siemeniä kesällä itämään. Chinenset Caribbean Red Habanero ja Harolds Saint Bart´s ovat olleet nyt 18 päivää risteilyllä ja pidetään peukut pystyssä, että vielä tuosta itävät.





Tällä viikolla voi olla postilaatikossa lisää siemeniä, jotka pääsevät sitten myös pikaisesti lauttamatkalle. Mutta niistä lisää ensi numerossa!

Lisää idätyksiä

Edelliset siemenet (Chinenset) laitoin 9 päivää sitten itämään. Malttamattomalla on tuskaista odottaa ja vasta yksi siemen on työntänyt pienen n. 5 mm pitkän hännän ulos kuorestaan. Epäilen laatikossa, missä lautta on, olevan liian kylmä? Laatikossa on valon päällä ollessaan n. 27 astetta. Valo on päällä 16 tuntia vuorokaudessa ja pois päältä olleessaan lämpötila laskee alimmillaan 24:ään asteeseen. Tiedän, että optimi lämpötila idätykseen olisi siinä 28-30 asteen korvilla ja siihen ei näillä näppäimillä päästä. No ainakin yksi on itänyt, pitää malttaa vain odottaa.

Tänään laitoin kahta muutakin lajiketta lautalle, tosin leikkasin palan kahvinsuodatinpaperia niiden alle. Nämä nyt lautalle itämään päässeet ovat kokonaan uusia lajikkeita minulle. Kolme siementä laitoin lajikkeesta Rocoto Red Peruvian (C. Pubescens) ja sain jokunen aika sitten kaveriltani pari ThaiChilin marjaa, joista otin siemenet talteen, nyt niistä kaksi pääsi idätykseen.

Muutenkin suunnitelmat ovat nyt melko pitkälti käsissä, millä ensi vuonna mennään. Tällä hetkellä minulla on kymmenen lajiketta chilejä kasvamassa, uusia lajikkeita tulee viisi. Laitoin blogin oikeaan reunaan listan, missä lukee kasvatuksessa olevat lajikkeet ja tulevat uhrit.

Mietteissä ollut chiliaita sai takapakkia, kun tajusin tilanpuutteen pihalla. Suunnitelma on muuttunut niin, että laitan johonkin parvekelaatikon tyylisiin laatikoihin sen aidan kasvamaan ja nämä laatikot ovat terassin laudoituksien päällä. Ajatuksena olisi, että laitan Aji Fantasya ja Lemon droppia molempia 3-4 kpl ja ne olisivat laatikossa vuorotellen. Muita ehdotuksia otetaan vastaan.

Sillä aikaa, kun kirjoittelin tätä kirjoitusta, blogilla kävi 1000:nes vierailu! Kiitoksia vierailleille ja teretulemas toinenki kerta.

Nimilaput

Laminointikone!!

Piti käydä ostamassa uusi leikkikalu, kun kerran halvalla sai. Edelliset chilien nimilaput oli minulla tulostettu tietokoneella ja päällystetty kahdesti kontaktimuovilla. Kävi kuten arvelinkin ja ne eivät olleet täysin vedenpitäviä. Katsotaan miten nyt käy...

Teroitetut nimilaput

Töissä törmäsin iloiseen uuden laminointikoneen omistajaan. Heti ajattelin, että tuollahan saisi kivat nimilaput tehtyä chiliruukkuihin. Kyselin aparaatin hintaa ja edullinen n. 20 euron ostohinta pakotti minutkin välittömästi hakemaan moisen Prismasta pois kuleksimasta. Laminointitaskut ovat hiukan kalliimpia ja nuo paksummat maksoivat 100 kpl paketissa 18 euroa ja rapiat. Olin puhelimessa kassalla ja tietysti kuitit jäi jonnekin ja tarkat hinnat ei nyt tule mieleen.

Nimilapuissa lukee myös jostain onkimani tulisuudet aina scovillen-asteikolla.

Nyt on komiat nimilaput 

Valoa kansalle

Eilen saapuivat valaisimet keittiön ikkunalautaa valaisemaan. Sain eilen valaisimet asennettuakin, mutta toinen loisteputkista oli rikki. Tänään hain uusia loisteputkia kolme kappaletta ja sain myös olohuoneen ikkunalautavaloihin oikean värilämpötilan putket. Olohuoneessa on samanlaiset valaisimet, mitä ostin keittiöön. Hommasin 4000K loisteputket, värisävy on sama, mitä minulla oli kasvatuslaatikossa. Tämä on chilifoorumilta lukemani tiedon mukaan juuri riittävä lämpötila (mielellään korkeampi saisi olla) ja olikin hyvin toiminut boksissani. Myös silmälle väri on mieluisa ja pidän tuosta paljon enemmän, kuin perinteisen 2700K loisteputken kellertävästä väristä.

Amppelissa Bolivian Rainbow, muut vasemmalta lukien: Lemon Drop, Aji Cristal ja Giant Habanero, vielä olisi tilaa ;)

Yleensä suositellaan, että valonlähde olisi muutaman senttimetrin päässä kasvista. Tämä tarkoittaisi kalliimpaa valaisinta, koska en mitä tahansa suostu laittamaan näkösälle roikkumaan. Verholaudan takana on nyt kaksi Pentura Mini TL-5 28W 840 valaisinta. Valaisimet on kytketty johdon pätkään, missä pistotulppa päässä ja jatkojohto on vedetty nurkkaan, missä on ajastin ja valot ovat säädetty olemaan n. 16 tuntia vuorokaudessa päällä. Verhokiskossa oli jotain ihme klipsejä, millä ripustin johdon ja ei tarvinnut kiinnittää sitä sen paremmin. Varmasti olivat siinä sitä varten, että voi kaapeleita kiinnittää, en keksi mitään muuta tarkoitusta moisille kääkeille... Asennus onnistui hetkessä.

Valaisimet muuten maksoivat 20 euroa kpl, jatkojohto 4,99 ja ajastin saman verran. Hintaa tuolle systeemille tuli siis n. 50 euroa, tehoa vie suunnilleen saman mitä 60W hehkulamppu. Sähköasentajalle ei palkkaa maksettu ja sen kyllä huomaa.

Myös olohuoneen risut saivat oikean väriset loisteputket, ovat vaan niin huonossa hapessa, että oksat pois

Nyt siis kasvatusboksissa olleet kolme chiliä saivat isommat ruukut, kunnon mullat ja kunniapaikat keittiön ikkunalaudalta. Yksi taimista oli ikävä kyllä kuollut boksissa, hän oli ollut turpeessa, missä kosteus ei oikein pysy ja oli kuollut kuivuuteen, vaikka oli edellisenä päivänä kasteltu. No eipä sille nyt olisi ollut oikein oikeanlaista (lue: näköistä) ruukkuakaan.

JA mikä hienointa: eilen kun kasvatusboksi tyhjeni, otin pienen aavistuslähdön ja pistin Chinensejä idätyslautalle! Nyt tämä maailmankuulu Chilivaarin idätyslautta pääsee täälläkin kokeiluun! Vihdoinkin, tätä on odoteltu, kuin hullu puuroa!

Tuossa Chilivaari jo kommentoikin, että suodatinpaperi on parempi alusta, kuin talouspaperi. Talouspaperiin kuulemma juuret takertuvat helpommin kiinni.

hellurei! siellä lilluu ja killuu Chinenset!

Yritetään pitää mopo käsissä ja laitetaan nyt vain neljää lajiketta, kaksi siementä kustakin. Lautalla on Chinensejä:  Caribbean Red Habanero, Harolds Saints Barts, Madame Jeanette ja Giant Habanero. Chinenset kasvavat hiukan hitaammin, kuin muut chili-lajikkeet ja sen takia laitoin nuo nyt jo kutemaan. Tuon idätyslautan laitoin kasvatusboksiin, missä saavat sitten heti valoa, kun sirkkalehdet ilmestyvät. Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa otukset pieniin istutusruukkuihin, joita löytyy kasapäin ulkoota. Nyt en laita turvetta, koska huomasin sen olevan ongelmallinen, kun taimi on kasvanut. Ruukkuihin laitan vihermultaa, mitä minulla on ollut muissakin chileissä, tosin olen isompiin taimiin sekoittanut hiukan turvetta joukkoon, jotta olisi ilmavempi. En tiedä auttaako vai haittaako, mutta kaikkea pitää kokeilla. Kahdeksan taimea pitäisi mahtua tuohon boksiini sitten muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan!

Talvi tulossa

Tänään lähti terassin pihakalusteet sun muut pressun alle odottelemaan kevättä. Haikea olo, kesä on todellakin ohi, syksykin alkaa olemaan jo ohi ja talvi on väistämättä edessä. Etelässä ja idässä tullut tänään ilmeisesti reilusti räntää, tänne ei tänään tullut. Toissa viikonloppuna oli täällä reilu 10 senttiä lunta, mutta se ei kauaa maassa pysynyt.

Nyt on chilirintamalla hetken aikaa hiljaista. Kaikki chilini ovat lähellä kuolemaa. Tuholaiset olleet jatkuva riesa. Lopetin kasvien myrkyttämisenkin toivottomana, aina ne viikon päästä tulivat uudelleen. Nyt vedin vain imurilla ansarijauhiaiset ja kirvat olen päivittäin nyppinyt ihan sormineni pois.

Laitoin tilaukseen kaksi valaisinta keittiön ikkunalautaa valaisemaan. Kasvatusboksissa olevat chilit antavat sitten tilaa uusille idätyksille ja toivon mukaan pärjäävät keittiössä kahden 28 wattisen T5 loisteputken hennossa valossa.

Kun tässä ei oikein mitään uutta kerrottavaa vielä hetkeen ennen idätyksiä ole, niin kerronpa vaikka teille ajankuluksi Turun tuomikirkosta asioita, joita ei varmasti wikipediasta löydä. En ole uskovainen, sattuu vain olemaan yksi työmaa muiden ohella, tosin mielenkiintoinen sellainen. Taitaa kuitenkin olla yksi Suomen vanhimmista rakennuksista.

Vaihdoimme kirkkoon lähes kaikki lamput ledeiksi ja Suomen pääkirkkokin siirtyi näin ledi-aikaan. Siellä töissä ollessamme myös kirkonkellot alkoivat temppuilla ja pääsin niitäkin roplaamaan.

Kirkontornin viisarien "moottori"

Harva Turkulainen edes on tainnut huomata, että kirkontornin kellossa on vain tuntiviisari ja minuuttiviisari puuttuu. Kuvassa näkyvä koneisto ohjaa kirkontornin kelloa, eli sitä tuntiviisaria. Tämä sama koneisto on ennen vanhaan ohjannut myös tornin huipulla olevia kirkonkelloja, siitä oli vielä vaijeriohjaimet tallella, mutta nykypäivänä tämä ei sitä enää tee. Kirkonkelloja ohjaa nykyään pienempi kellokoneisto, mikä taas sijaitsee tornin sähkökeskuksen sisällä. Mikään ihan uusin koneisto sekään ei kyllä ole.

Ennen vanhaan osattiin tehdä asiat yksinkertaisesti. Mekaaninen kytkinkello kestää pitkään, osat ovat näkyvillä ja täten korjattavissa. Nykyään kaikki tehdään mahdollisimman halvalla - tuloksena roskaa, mikä hajoaa nopeasti, niitä ei kannata korjata, kun halvemmalla pääsee ostamalla uusi tilalle. Ikävä tyyli ja toivon mukaan joskus joku tuonkin tajuaa ja siitä päästään eroon. Meidän maailmaa pyörittää idiootit, sille ei mitään voi.

Kirkontornin huipulla, ulkotilassa olevat kellot

Moni ei taida tietää, että nämä kirkon tornin huipulla olevat kellot soivat vain aikakelloina. Kelloja on kaksi, vasaroita on kolme. Kaksi vasaraa lyö tuntikelloa, jolloin saadaan dingdong-ääni. Tuntikello soi kerran kello yksi, kaksi kertaa kello kaksi jne. Varttikellossa on yksi vasara. Varttikello soi kerran 15 yli, kaksi kertaa puolelta, kolme kertaa varttia vaille ja neljä kertaa tasalta ja tämän varttilyönnin jälkeen tulee tuntilyönnit.

Tuntikello

Aikaa ilmoittavia kelloja ohjataan kahdella kolmivaihemoottorilla. Edellä nähty kellokoneisto antaa tiedon aina, kun kellojen pitää lyödä ja kolmivaihemoottori pyörähtää aina yhden kierroksen joka iskua kohden. Kuvassa oleva tuntikellon moottori nykäisee kahta vaijeria, kummankin päässä ylhäällä on vasara, joka sitten iskee kelloon. Mekaanisesti vaijerit on tehty niin, että vasarat lyövät hiukan eri aikaan ja saamme perinteisen dindong-äänen.

Varttikello ja uusi rajakytkin

Varttikellot olivat muutaman kerran temppuilleet ja lähitalojen mummeleiden valppauden ansiosta tieto tuli äkkiä meille ja jopa Turun Sanomiin asti. Todennäköisin vika on moottorin rajakytkimessä, koska vika ei ollut enää päällä en varmuutta viasta saanut. Rakensin moottoriin uuden ulkoisen rajakytkimen ja otin pois käytöstä moottorin sisäisen rajakytkimen. Sama operaatio oli tehty aikoinaan tuntikellon moottorille. Vaihdoin myös sähkökeskuksesta oireilevan kontaktorin uuteen. Ehkä vika poistui nyt?

Kirkonkellot 

Hautajaisissa sun muissa messuissa, kun kuulee kirkonkellojen soittoa, ei nämä edellä mainitut kellot tuota sitä ääntä. Tornissa alempana on 6 kpl isoja kelloja, joista neljä on käytössä. Näistä isoin painaa melkein 4 tonnia. Viime viikolla toiseksi isoin kello myös temppuili. Kyseinen kello painaa luokkaa 3,5 tonnia ja on myös melkoinen jööti. Tämä kello toimii, niin että iso moottori heiluttaa kelloa edestakaisin ja emme tuota lähteneet enempää tutkimaan ja kutsuimme asiantuntijan paikalle. Tämä asiantuntija on jo vaan nykyään eläkkeellä ja ikää jo 72-vuotta.

Sekoileva 2. kello

Olisimme vikaa etsineet tästä varmaan pitkään. Asiantuntija paikallisti vian noin viidessä minuutissa. Tämän kellon jos olisi saanut maallikko sörkittyä sekaisin, olisi naama nopeasti lehdessä. Kello saattaisi nimittäin keikahtaa kokonaan ympäri ja vajaa neljä tonnia metallia tulisi muutaman kerroksen vauhdilla alas. Kellon moottorin sisällä oli planeettapöyrästö, vauhtipyörä ja kaikenlaista mekaniikka, joka itselle on aivan outoa ja vaatisi kellosepän koulutusta. Ikävä, että tämän asiantuntijan opit eivät periydy kenellekään ja kaikki nämä mekaaniset osat lentävät pian roskikseen tietokoneiden tieltä, kun ei niitä kukaan enää kohta osaa korjata. Kyseinen kaveri muuten hoitaa satoja kirkkoja ja hänestä löytyy useampi dokumentti Yle areenalta. Mahtava tyyppi.

Isoin kello

Isoin kello ennen toimi samalla tekniikalla, kuin tuo kakkoskellokin, eli heilahti edestakaisin. Kuulemma koko torni tärisi kellon voimasta. Edellä mainitsemani asiantuntija kuitenkin aikoinaan muutti soiton niin, että tehomagneetti vetää kellon kieltä ja itse kello on paikallaan. Enää ei torni värähtele. Kuvassa kello ei niin isolta näytä, kuin luonnossa.

Luukku ja sen moottori

Koska äänen pitää kuulua myös ulos hyvin, niin tornissa on yhdeksän luukkua, jotka aukeavat moottorilla kellojen soidessa. Kaikki kellojen soitto ja luukkujen auvautuminen on tietenkin ennen vanhaan tapahtunut käsivoimin. En ole historiaan pahemmin paneutunut, mutta luulisin, että siinä on aika kova homma ennen ollut. Täytyy kyllä nostaa hattua sille porukalle. Ei varmaan kahvitaukoja juuri pidelty ja maristu palkankorotusten perään.

82,25m ja vielä valoa tunnelin päässä

Turussa työskennellessä on melkolailla uransa huipulla tällä työmaalla. Korkeutta ylimmällä tasanteella, missä aikaa ilmoittavat kellotkin sijaitsevat on 82,25 metriä merenpinnasta. Maisemat ovat hyvät, tornista näkyy koko pieni Turun kaupunki ja vähän enemmänkin.

Suomen Turku, eikä tietoakaan räntämyrskystä

Yksi hauskimpia asioita näissä kirkoissa on kävijöiden puumerkit. Moni korjaustöissä käynyt jättää jälkeensä puumerkkinsä ja niitä on torni täynnä. Aika harva näitä varmasti tajuaa etsiä. Löysin jopa tornista entisen jo edes menneen "appiukkoni" nimmarit vuodelta 1996. Vanhin mikä tänään osui silmään oli vuodelta 1904. En tiedä koska kynät tulivat käyttöön ja mitkä mahtaa vanhimmat tagit olla. Löytyi myös muutama kirjoitus, joita nauroin vedet silmissä. Ei kuitenkaan nyt kerrota mitä niissä luki.

Keleen syksy

Ihan kun muutenkaan olisi ollut pimeä kesä, koko syksyn ollut pilvistä ja vettä tullut melkeinpäs joka päivä. Mitä chilit tykkäävät aavikon ilmankosteudesta yhdistettynä kaamosajan pimeyteen ja 20 asteen lämpötilaan? Ei ne tykännyt.

Madame Jeanette ottanut hiukan hittiä

Ikkunalauta ei ole ollut tarpeeksi valoisa ja luonnollisesti chilit saivat ison shokin tultuaan ulkoilmasta sisäilmaan. Sisäilmasto vastaa ilmankosteudeltaan lähes aavikkoilmaa ja usein lehtiä lähteekin reilusti. Myös tuholaisongelmia on ollut paljon. Kirvat olleet jatkuva riesa. Kovia ovat risut kokeneet viime viikkoina, toivotaan, että pysyvät jotenkin hengissä. Vastaavasti sitten taas kasvatusboksissa olevat kolme chiliä porskuttaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Bolivian Rainbow-koristechili alkaa puskea jopa kukkaakin. Ikkunalaudalla samaa siemensettiä, samaan aikaan istutettu BR on pudottanut puolet lehdistään ja muutenkin on heikon oloinen.

Bhut jolokia pudottanut lähes kaikki lehtensä

Vielä ei kuitenkaan luovuteta ja heitetä kaikkia risuja kompostiin. Koitetaan saada ne pysymään hengissä ja jos joku kuolee, niin mahtuupa joku uusi idätys sitten ikkunalaudalle :)

Bhut Jolokiaa uhkailin viimeksi syödä. Niin söinkin, kolme kappaletta, kuulemma. Omat muistikuvat ovat melko hatarat, oli tullut nautittua muutakin, kuin kansallisluottamusta tuona pimeänä lauantai aamuyönä. Yksin en joutunut syömään, yksi kaverini maistoi myös ja avopuolisokin puraisi perät yhdestä marjasta. Muistan hedelmäisen alkumaun, mikä oli yllättävän hyvän makuista. Sen jälkeen taisi melkolailla välittömästi tulla chili ulos samaa reittiä norjalaishuudon kannustamana. Tarina ei kerro, että söinkö heti kolme vai tuon laatoittamisen jälkeen jälkiruuaksi kaksi? Joka tapauksessa muistaisin, että Jolo ei ollut niin tulinen, mitä olisi voinut olla. Surkea kesä = surkea tulisuus? Marjoja on n. 30 kpl jo kerätty, niin siellä on varmaan vaihtelua aika paljon tulisuuden kanssa ja sen takia varmaan söinkin niitä useamman varmuuden välttämiseksi. 

Kun videointi tällä kertaa unohtui ja vähän kaikki muukin, niin pitää ottaa maistelu vielä kameran kera uusiksi joku kaunis päivä. Tai kuitenkin tänä vuonna.

Palaillaan astialle!

Henkistä valmistautumista

Viime viikolla oli tarkoitus maistella alla olevan marjan vihaisuutta,

ei muuten vielä maisteltu...

Bhut Jolokia - kaksi marjaa

Bhut Jolokiassa on marjoja tällä hetkellä n. 50 kpl. Punaiseksi kypsyneitä löytyy nyt 16 kpl, vaikka yllä näkyvät lähtivät lahjaksi. Toivon mukaan ovat jo syötyjä.

Jouduin kasvia myrkyttämään hiukan viime viikolla ja varoaika myrkytyksen jälkeen oli sitä luokkaa, että jäi Jolokiat syömättä, vaikka neljä ihmistä oli jo lupautunut niitä popsimaan. Oma rohkeus vielä vähän odottelee, pidän tulisesta ruuasta, mutta joku raja sentään näissäkin.

Marjat ovat pääasiassa kooltaan n. 2 cm pituisia. Ryppyisyyttä löytyy jonkun verran ja muotoja on pyöreästä pitkulaiseen ja vähän kaikkeen siltä väliltä. Osa marjoista näyttää jopa siltä, että olisi risteytynyt jonkun muun chilin kanssa. Tämä ei olisi mitenkään harvinaista.

Marjat vaihtavat väriä melko nopeasti. Podi on melko vaalean vihreä heti alkuunsa ja alkaa muuttumaan keltaisen suuntaan kypsyessään. Kärki muuttuu oranssiksi ja melko nopeasti, koosta riippuen koko marja muuttuu oranssiksi ja sitten lopulta upeaksi, paloauton punaiseksi. Pienimmät marjat muuttuivat vuorokaudessa vihreästä oranssiksi.

En tiedä johtuiko pimeän sateisesta, kylmästä kesästä vai muista kasvuolosuhteista, mutta marjat ovat kyllä todella pieniä. Tosiaan isoimmat ovat halkaisijaltaan pari senttiä, kun ChiliWikin mukaan marjat pitäisivät kasvaa 4-7 cm pituuteen. Tämä ei haittaa, jos se ei makuun vaikuta, koska marjoja on tosiaan yli 50 kpl ja on sen verran tulista tavaraa, että on todella riittoisa ja tuskin tulee syötyä loppuun ennen seuraavaa satoa.



Miksi pitää kerätä rohkaisua tämän syömiseen? Suomessa chileistä ei yleisesti hirveästi tiedetä ja moni niitä jopa pelkää. Johtuu varmasti siitä, että tuliseen ruokaan pitää tottua ja moni ei halua edes kokeilla vedoten siihen, että ei makuaisti sovellu tähän. Minä olen oikeastaan aina tulisesta ruuasta pitänyt, mutta vatsa ei. Oikeastaan tänä kesänä tuli syötyä hiukan useammin tulista ruokaa, kun noita omia chilejä oli niukkuudestaan huolimatta tarjolla koko kesän ajan. Vatsa on ainakin miedoimpiin chileihin jo tottunut ja tavallinen Jalapeño ei tunnu enää oikeastaan tuliselta. Niissäkin oli eroja omassa puskassa, osa oli täysin tulettomia ja joissain löytyi paljonkin potkua. Tietämättömille tiedoksi, että Scoville asteikolla Jalapeño on luokkaa 5 000, kun Bhut Jolokia voi vedellä jo 1,5 miljoonan lukemissa. Siinä voi mennä hiukan suu mutruun, jos omasta puskasta irtoaa tuollaisia lukemia. Harmi, kun mistään Biltemasta ei löydä Scoville-mittaria, kun tulisuus omaa välillä suurtakin toleranssia ja oma makuaisti ei riitä mittaukseen.

Mutta jos ei ihmeitä tapahdu, niin tällä viikolla popsin Jolokiaa, en lupaa kyllä nielaista.

Loppuun vielä kuva chilimäisestä ikkunalaudasta. Ja mainitaan vielä, että kasvatusboksi on puutteistaan huolimatta toiminut hyvin. Kannattaa lukea kommentit blogista, siellä on Chilivaarilla hyvät huomiot laatikon puutteista ja nämä korjaamalla olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin. Laatikossahan oli muiden kasvien lisäksi yksi Bolivian Rainbow ja minulla oli samaan aikaan idätetty, samankokoinen taimi ikkunalaudalla ja näyttäisi, että tuo laatikossa oleva on ottanut pienen etumatkan korkeudessaan, vaikka on selkeästi liian isossa ruukussa, jolloin kasvi yleensä keskittyy juurien kasvattamiseen. Vertailuna tämä ei kerro juuri mitään, mutta on merkki siitä, että boksi ainakin pitää kasvit hengissä.

Kaikki blogien kuvat on muuten otettu kännykkäkameralla ja pahoittelen ajoittain huonoa kuvanlaatua. Lupaan ostaa heti oikean kameran, kun voitan lotosta päävoiton. Sitä odotellessa kuvat otetaan tosiaan kännykällä.

Möröt vastaan muukalaiset

Katselin eilen, että laku käynyt taas järsimässä yhden chilin lehteä. Lähempi tarkastelu osoitti, että samanlaisia jälkiä olikin tullut useampaan lehteen ja itseasiassa niitä oli ikkunalaudan kaikissa chileissä! Lehtiä lähemmin tarkastellessa sieltä lähti lentoon yksittäinen muukalainen. Kauniinpi puoliskoni ammattilaisena tunnisti öttiäisen ansarijauhiaiseksi.

Tuholaiset ovat chileissä yleisiä vihollisia ja monet chilit ovat niille todella arkoja. Kesällä kävivät kirvat hyppimässä naamalle, mutta mäntysuopaliuoksella ammuin ne pas....... ja saivat 1-0 käkättimeen ekassa taistelussa. Jauhiaiset saivat eilen yöllä myrkytyksen ennen nukkumaan menoa ja tänään tutkittuani lehdet läpi tilanne näyttää positiiviselta. Kaksi pahinta tartuntaa saanutta on vielä ulkona huomiseen asti ja sitten tilanne tutkitaan uudestaan. Onneksi möröt ja muukalaiset havaittiin ajoissa ja kukaan ei vielä kuollut. Tosin katkaisin vahingossa Starfishiltä n. 10 cm latvasta pois, kun jotain kohelsin. Jos ei kellekään kerrota, niin myrkytin nuo tänään töistä tullessani vielä kevyesti uudemman kerran, vaikka ei periaattessa myrkyn ohjeiden mukaan saisi.

Pikkaisia ansarijauhiaisia lehden alapuolella

Kasvatusboksi sisustuselementtinä

Päätin pikaisesti rakentaa itselleni kasvatusboksin, missä voin sirkkataimia alkuun kasvatella kunnollisessa valaistuksessa. Hiukan hienommankin olisin varmasti saanut kyhättyä, kun rakennusalalla olen ollut töissä melkein 20 vuotta ja sähkötöitäkin tullut tehtyä yli 12 vuotta, niin sähköihin olisi voinut enempi panostaa. Nyt kuitenkin oli valttia nopeus ja tyylipisteitä ei jaeltu (ja sen kyllä huomaa).

Minulla on remonteista jäänyt kaikenlaista sälää yli ja ainut ostos oli Bilteman työvalaisin, mikä maksoi vajaat 7 euroa. Eli en ihan konkurssiin mennyt tämän rakennusprojektin jäljiltä.

Tässä on sopiva uhri kasvatusboksiksi. Vanha pyykkikori, mikä oli saanut jo tuomion lentää pihalle, joten kierrätetään ja tehdään siitä jotain hyödyllistä.

Ensi huomioita laatikosta. Korkeus hyvä, mutta ei pohjapinta-ala, tähän ei montaa rehua kerralla mahdu. Toivotaan, että ei tarvitsekaan. Luukku on ylhäällä ja kastelun kanssa voi olla hiukan hankalaa. Koitetaan elää tämän kanssa. Rakenne on muovia, joten tuota on helppo työstää, vaikka työkaluina olisi vain nyrkki ja kyr.....




Mikähän mahtaisi olla paras heijastinmateriaali laatikon sisälle heijastamaan valoa? Peili? Vessasta olen purkanut vähän aikaa takaperin peilin pois ja toinen mokoma on poistettu eteisen seinältä rumuudensa takia. Molemmat lojunut takapihalla, eiköhän oteta nekin käyttöön ja pelastuvat vielä jonkin aikaa roskisreissulta.

Lasia taikka peiliä en ole tainnut ennen leikata, mutta äkkiähän sitä oppii. Otin laattaleikkurin terän, mittanauhan ja listanpätkän aseiksi. Leikkaukset meni melko hyvin ja lasihan pätkiintyi melko samalla tavalla, kuin laatatkin, tosin pari palaa hajosi hiukan rumasti. Varoituksen sanat, jos joku kokeilee samaa, peilin palat ovat todella teräviä ja vaarallisia, viiltohaavoja voi tulla varomattomalle ja suojalasit kannattaa olla päässä, koska pientä sirpaletta helposti lähtee hiukan lentoonkin, kun noita vääntää katki.

Minulla oli jäänyt myös wc-remontista pöntönliimaa jäljelle, elastisuuden ja todella kovan liimausvoiman takia se on oiva massa liimailla peilit kiinni laatikon sisäpintoihin.






Koska laatikon kulmat olivat pyöreät, leikkasin peilistä vain isommat palat sisäkylkiin ja kanteen ja vuorasin kulmat foliolla. Läpinäkyvällä, paksulla teipillä vielä teippasin foliot kunnolla kiinni ja peilitalo oli melkein valmis.

Biltemasta ostamani huippukallis työvalaisin maksoi tosiaan 6,90 ja siinä oli valonlähteenä 11 wattinen pienoisloisteputki. Värilämpötila lampussa oli 4000K eli sen pitäisi juuri ja juuri riittää värinsä puolesta kasvatukseen. Chilifoorumilta olen lukenut, että lämpötila pitäisi olla yli 4000K, mielellään yli 5000, mutta kokeillaan nyt tällä, kun halvalla sai. Minun piti ostaa pelkkä oikean värisävyn säästölamppu, mutta en sellaista kyseisestä puljusta löytänyt. 

Valitan epäselvää kuvaa työvalaisimesta

Loisteputken kiinnitin laatikon ihan ylärajaan ja mielestäni kasveilla on tarpeeksi tilaa kasvaa korkeutta, jotta eivät ota kiinni valoon ja käräytä itseään. Itseasiassa valaisin on niin hyvin lämpöeristetty, että se ei edes kuumene. Mittasin laatikon sisältä lämpötilan ja se nousi vain 1-2 astetta huonelämpötilaan verrattuna, vaikka on melko tiivis paketti. Mielestäni tarpeeksi hyvä kapine pikkuchilien kasvatukseen, kuulemma vaan niin ruma, ettei saa jäädä mihinkään kovin näkösälle.

Työvalaisimessa oli useamman metrin pituinen johto, ja minulla on ylimääräinen autonlämmityksessä käytetty pistorasiaan laitettava kytkinkello, minkä voi laittaa pistorasiaan ja saan sillä katkaistua valon automaattisesti, jotta kasvi saa välillä lepoakin valosta. Laitan sen katkaisemaan valon ajalta 7-15.30, jolloin olen töissä. Syynä tähän myös tulipalovaara, itse valaisin ei kuumene, mutta luotto Bilteman laatuun on vain vähän heikohko. Jos valaisimeen tulee joku sähköinen vika, voi se aiheuttaa tulipalovaaran.

Laitoin laatikon sisälle "ylimääräiset" pikkuiset taimet Giant Habanero (C. Chinense) ja Starfish (C. Baccatum) sekä Bolivian Rainbow (C. Annuum), mikä ollut amppelissa, mutta on naurettavan pieni ja vähän asustelee hiukan turhan varjoisessa paikassa. Katsotaan miten äijän käy, savun hälvennettyä tarkistamme kytkennät ja kokeilemme uudestaan...

Caide kokkaa ja koheltaa

Olen monella chiliblogeilla huomannut paljon kivoja chiliruokareseptejä ja niitä kirjoitellut muistiin tulevaisuutta varten. Suunnitelmissa ollut pitkään oman salsan tekeminen, paholaisenhillo, kenties sitruunahillokin Lemon Dropeista ja jonkinmoiset säilykesysteemit. Tällä kaudella aloitin niin myöhään, että omaa satoa on niin naurettavan vähän, joten nuo jäävät varmasti ensi kaudelle.

Fire Flame ja kaksi vihreää Jalapenoa

En ole mikään gourmeekokki, osaan tehdä lähinnä vain perusmättöä ja grillailla kaljatölkki kädessä. Chilejä olen käyttänyt mausteena siinä missä suolaa taikka pippuria ja melkeinpä kaikkiin liharuokiin sitä tulee tungettua nykyään mukaan. Lihamarinadeissa chili on loistavaa ja ihan pannuun heitettynäkin sopii aina mukaan maltillisesti käytettynä.

Ajattelin tänään tehdä yhtä lempiruokaani pitkästä aikaa, jonka reseptin olen äidiltäni pöllinyt. En ole siinä ennen chiliä käyttänyt, viimeksi kun tätä tein, niin ei ollut vielä omia chilejä. Perusmättöä, mutta uppoaa ainakin minulle nätisti. Aloitetaan, nyrkillinen voita kattilaan ja kossu pakkaseen!

Letut pinaattisulatejuustojauhelihachilitäytteellä 2-3 hlö

Lettutaikina:

• 2 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa
• 6 dl maitoa
• 3 munaa
• sulatettua voita tai öljyä

Täyte:

• 250 g pakastepinaattia
• 250 g sulatejuustoa
• 1-2 sipulia 
• n. 500g jauhelihaa
• chiliä
• jauhettu muskottipähkinä
• myös pekoni voisi sopia? täytyy ensi kerralla kokeilla...

Olen yleensä noin tuntia aikaisemmin tehnyt lettutaikinan valmiiksi ja laittanut sen jääkaappiin. Välillä käyn vähän sekoittamassa sitä. Jotkut muuten käyttävät lettutaikinassa spriteä tai vastaavaa antamaan kuohkeutta. Jos tekisin letut vain jälkiruuaksi, voisin myös lisätä sitä. Tuota 6 dl taikinaa olen usein käyttänyt kahdelle hengelle, siitä saa vähän myös jälkiruuaksi ja yleensä pari lättyä jää ylikin.

Teen ruuan moniajona kolmella levyllä, sen voi tehdä myös osissa jos on mahdotonta tehdä kaikki samaan aikaan. 

Miehetkö muka ei osaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa? Höpöhöpö!

- eka paistinpannu lämpenemään lettujen paistamista varten. Nykyään muistan jopa lämmittää pannun överikuumaksi ennen ensimmäistä lettua, niin ei mene se eka paistos aina roskikseen

- toiselle levylle paistinpannu, johon tilkka öljyä ja chilit paistumaan hetkeksi. Mulla tällä kertaa kaksi pientä vihreäksi jäänyttä Jalapenoa ja yksi Fire Flame. Halkaisen, poistan siemenet ja viipaloin. Se valkoinen osa, mikä pitää siemeniä kiinni on se tulisin osa ja nyt ei pitäisi olla liian tulista. Viimeksi unohtui pestä kädet ja poltin silmät, nenän ja suun saunassa, kun hieroin niitä samoilla käsillä. Katotaan miten tällä kertaa käy. Täytyy ostaa sitten hanskat, kun käsittelee noita tulisempia chilejä. Habanero silmiinhierottunakaan ei ollut kauhean kivaa. Testattu on.  Ostin jauhelihaa 750 g, joten otan siitä palan kissoille talteen ja loput pannulle chilien joukkoon. Pippuria ja suolaa päälle. Olen myös käyttänyt jauhelihamausteseosta viime aikoina ja silloin ei juuri suolaa tarvita. Oikea kokki ei tosin tuollaisia käyttäisi, mutta se on hänen ongelmansa. Heitän ihan piruttain myös tilkan kapteenin valmismarinointikastiketta :) Koulussa muuten köksäntunnilla opetettiin maustamaan aina jauheliha erillisessä kipossa paistamisen jälkeen. Syynä oli muistaakseni, että ei mausteet jää pannuun. WTF? Eikös ne sitten jää siihen kippoon. Tuli viimeiseen asti kapinoitua tuota vastaan. Terveisiä muuten rouva Poutulle :)

- kolmannelle levylle pieni kattila, missä ensin kuulotetaan omaan makuun sopiva määrä sipulia, lisätään pinaatti ja paistellaan siitä vettä pois ja sitten heitetään sulatejuusto pieninä köntteinä. Maustetaan hiukan suolalla ja muskottipähkinällä. Kun alkaa olemaan sopivan tappavan tasaista mössöä, sammutetaan levy ja laitetaan seos odottamaan syöntiä

Sitten vain lettu lautaselle, päälle jauhelihaa ja pinaattisulatejuustoseosta. Kieritetään rullalle ja ääntä kohden, käyttäen mielellään kuitenkin haarukkaa ja veistä.

Näyttää, kuin Kippari Kalle olisi oksentanut lautaselle, mutta hyvin maistui!

Meinasi jälleen sipuli unohtua, muistin sen puolivälissä taistoa ja heitin sen sitten jauhelihan joukkoon ohjeesta poiketen, jotta hiukan paistuu. Toimii se noinkin.

... Ensi jaksossa sitten syödään lenkkimakkaraa suoraan paketista ja juodaan pirkka-olutta

Chili ja sen karvainen kaveri

Jokainen varmaan tietää, että pyöräilijän pahin vihollinen on ketjupolttaja. Harva kuitenkaan tietää, että chilien arkkivihollinen nro. 1 useimmissa talouksissa on kissa.

Kissojen normi-aamiainen

Jo jääkauden aikana yleisin lehtipuu Suomessa oli chilipuu ja sen pahin luontainen vihollinen oli kotikissa. Kissa oli varmasti yleisin eläin silloin ja hävitti kyseisen puun Skandinaaviasta ja sitä löytyy enää joistain Aasian maista, kuten Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Tai näin ainakin luulen...

Kissat eivät kuvasta poiketen kyllä yleensä syö chilin podeja, vaan järsivät kukkia, syövät lehtiä, kaivavat multaa ja kaatavat ruukkuja. Hardcorehifistelijäsisäkukkaihmiset eivät kissoja kotonaan pidä, tässä taloudessa pidetään haasteista ja kissoja löytyy kolmin kappalein. Vähän aikaa takaperin oli niitä jopa neljä. Kaikki kissat eivät kukista niin pidä ja yksi apukeino olisi kasvattaa ohraa tai muuta vastaavaa kissojen mutusteltavaksi. Meillä menee tuo kikkakolmonen taas kokeiluun, kun chilitkin saapuivat jälleen sisäruokintaan. Mielessäni on ollut myös sellainen idea ajatustasolla, että kun noita Bhut Jolokian hedelmiä tulee kymmenittäin ja maailman tulisimpana chilinä on melko riittoisa, niin mitä jos suihkepulloon tekisi liuosta siitä ja suihkisi kasveihin? Onkohan joku kokeillut?

Esittelyssä tämän talouden chilin viholliset:

Laku

Tämä ovela karvaturri esittää yleensä aivan viatonta luontokappaletta, mutta heti, kun silmä välttää, on chilinlehdissä kaverin hampaanjäljet. Rakastaa myös leikkokukkia.

Sukupuoli: Narttu
Ikä: 12
Lempichili: Bhut Jolokia


Kuinka Laku löysi tiensä meille:

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Olin setäni luona Paraisilla kylässä ja olimme olleet kalastamassa koko päivän. Menimme väsyneinä nukkumaan. Heräsin aamulla ensinmäisenä ja kävelin yläkerran rappusia alas. Rappusien mutkakohdassa on pieni ikkuna ulos ja näin sivusilmällä pihalla kirmailevia kissanpentuja. Hieroin hetken rähmäisiä silmiäni ja menin ulos katsomaan - totta tosiaan, siellä vilisti karkuun puolen tusinaa pieniä söpöjä karvapalleroita.

Söpöys unohtui melko pian, kun aloimme ottaa näitä pentuja kiinni. Pennut olivat villikissan poikasia ja käyttäytyivät arvonsa mukaisesti. Päätimme ottaa niitä haavilla kiinni, koska nahkahanskakaan kädessä ei auttanut, kun nämä söpöläiset purivat hanskan ja  käden läpi hampaat yhteen. Ohi ajanut mökkiläinen suuresti ihmetteli touhuamme, kun samalla hetkellä taisin juosta haavi kädessä karkuun pieni söpö kissanpentu perässä, kun hän ohitti pihan. No hän oli varmasti tottunut jo monenlaiseen näkyyn sillä tontilla.

Laku (kuvassa vasemmalla) pelkäsi patsasta, luullen sitä Sylvesteriksi.

Laku on ensimmäinen lemmikkini, jota en alkuun olisi halunnut, kun ei tuntunut kesyyntyvän millään. Kuitenkin, kun toimme Lakun kotiimme tuli hän heti ensimmäisenä yönä nukkumaan mahani päälle - olin aivan myyty ja asia oli loppuunkäsitelty.

Kojo - Alias Kojootti

Tämä seurankipeä otus on myös elementissään yksin kotiin jätettäessä. Uteliaisuus vie voiton ja mullat voivat olla kaivettuna, kotiin palatessa.

Sukupuoli: Kolli
Ikä: 3 vuotta
Lempichili: Kaikki mullassa kasvavat






Kojo on saanut nimensä löytöpaikkansa mukaan. Avopuolisoni vanhemmilla on mökki Kojonperä-nimisellä paikalla. Eräänä aamuna oli saunan lattian alta löytynyt kaksi kissanpentua. Toinen oli keltaraitapaitainen ja toinen oli harmaaraitapaitainen. Pennut olivat nälissään ja kesyyntyivät loppujen lopuksi ahkeralla ruokinnalla. Toinen pennuista sai nimekseen Viiru ja hän asustelee tyytyväisenä avopuolison vanhempien luona täyshoitolassa.

Kojo on talon ainoa kolli ja sen kyllä huomaa

Kojon elämäntarina on siis melko samanlainen, kuin Lakullakin.

Tyttö nimeltä Masa

Masaliini on isin pikku lellikki ja ei tietenkään käy ikinä tekemässä mitään pahojaan...

Sukupuoli: Naaras (nimi voi olla hiukan harhaanjohtava)
Ikä: 10 vuotta
Lempichili: Mikä se on? Makaan vain isin sylissä ja en moisista välitä...




Kun Laku oli kahden vuoden ikäinen alkoi hänessä näkyä yksinäisyyden ja tylsyyden oireita. Ystäväni kissa oli juuri saanut pentuja ja pyysi niitä katsomaan. Ystäväni ilmoitti, että minun on otettava yksi niistä sitten luovutusikäisenä itselleni. Paljoa asiaa miettimättä (tapojeni mukaan) valitsin pennuista kaikkein häröimmän-näköisen. Sain siis ensimmäisenä valita, pennut olivat vasta n. tunnin ikäisiä. Myöhemmin kaverini ilmoitti, että olin valinnut pennuista juuri hänen lempparin, silloin nimeltään Minttu. Minttu sai pian uudeksi nimekseen Masa, en tiedä miksi - jotenkin hän on vaan niin Masalainen. Laku oli melkein vuoden verran mustasukkainen minulle ja vihainen uudesta kaveristaan, mutta sitten lopulta he ystävystyivät. Masa oli varsin villi viikari pentuna, kuten kissat yleensä ovatkin. Nyttemmin rauhoittunut ja makoilee aina minun sylissäni, kun johonkin istahdan.

Sylvesteri eli Syltty

Avaruuskissa ja näköispatsas

Sylvesteri on avopuolisoni silmäterä ja ensimmäinen kissa. Meillä oli kummallakin kaksi kissaa yhteenmuutettaessa ja kaikki eivät lopulta tulleet toimeen keskenään. Sylvesteri on evakoitu tällä hetkellä ainakin mummolaan ja on siellä hyvin viihtynyt Viirun kanssa, joten toistaiseksi hänen on parempi siellä.

P.S.

Kissoja ei vahingoitettu blogia kirjoitettaessa. Kissat eivät syö aamupalaksi chilejä, ylin kuva on lavastettu. Chili ei kasva puissa, kuten esimerkiksi spagetti. Jääkaudella Suomessa tuskin oli puita taikka kissoja. Ruotsi ja Ahvenanmaa eivät sijaitse Aasiassa. Pahoittelen mukahauskaa huumorintajuani.