torstai 11. lokakuuta 2012

Keleen syksy

Ihan kun muutenkaan olisi ollut pimeä kesä, koko syksyn ollut pilvistä ja vettä tullut melkeinpäs joka päivä. Mitä chilit tykkäävät aavikon ilmankosteudesta yhdistettynä kaamosajan pimeyteen ja 20 asteen lämpötilaan? Ei ne tykännyt.

Madame Jeanette ottanut hiukan hittiä
Ikkunalauta ei ole ollut tarpeeksi valoisa ja luonnollisesti chilit saivat ison shokin tultuaan ulkoilmasta sisäilmaan. Sisäilmasto vastaa ilmankosteudeltaan lähes aavikkoilmaa ja usein lehtiä lähteekin reilusti. Myös tuholaisongelmia on ollut paljon. Kirvat olleet jatkuva riesa. Kovia ovat risut kokeneet viime viikkoina, toivotaan, että pysyvät jotenkin hengissä. Vastaavasti sitten taas kasvatusboksissa olevat kolme chiliä porskuttaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Bolivian Rainbow-koristechili alkaa puskea jopa kukkaakin. Ikkunalaudalla samaa siemensettiä, samaan aikaan istutettu BR on pudottanut puolet lehdistään ja muutenkin on heikon oloinen.

Bhut jolokia pudottanut lähes kaikki lehtensä
Vielä ei kuitenkaan luovuteta ja heitetä kaikkia risuja kompostiin. Koitetaan saada ne pysymään hengissä ja jos joku kuolee, niin mahtuupa joku uusi idätys sitten ikkunalaudalle :)

Bhut Jolokiaa uhkailin viimeksi syödä. Niin söinkin, kolme kappaletta, kuulemma. Omat muistikuvat ovat melko hatarat, oli tullut nautittua muutakin, kuin kansallisluottamusta tuona pimeänä lauantai aamuyönä. Yksin en joutunut syömään, yksi kaverini maistoi myös ja avopuolisokin puraisi perät yhdestä marjasta. Muistan hedelmäisen alkumaun, mikä oli yllättävän hyvän makuista. Sen jälkeen taisi melkolailla välittömästi tulla chili ulos samaa reittiä norjalaishuudon kannustamana. Tarina ei kerro, että söinkö heti kolme vai tuon laatoittamisen jälkeen jälkiruuaksi kaksi? Joka tapauksessa muistaisin, että Jolo ei ollut niin tulinen, mitä olisi voinut olla. Surkea kesä = surkea tulisuus? Marjoja on n. 30 kpl jo kerätty, niin siellä on varmaan vaihtelua aika paljon tulisuuden kanssa ja sen takia varmaan söinkin niitä useamman varmuuden välttämiseksi. 

Kun videointi tällä kertaa unohtui ja vähän kaikki muukin, niin pitää ottaa maistelu vielä kameran kera uusiksi joku kaunis päivä. Tai kuitenkin tänä vuonna.

Palaillaan astialle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti