Raakileita

Jalapeño Gaucho F2 ja ensipodi

Tämä kausi on mennyt kasvatusten suhteen paljon nopeammin, mitä aikaisemmin. Nyt on ollut oikeat turpeet ja järkevämmät lannoitusmäärät. Aloitin paljon myös idätyksiä aikaisemmin ja monet kasvatuspaikoista on saanut hiukan paremmat lisävalot. Myös aikainen kevät työntää valoa ikkunoista enemmän sisälle, mitä esimerkiksi viime vuonna tähän aikaan.

Viime vuonna ensimmäisiä raakileita löytyi toukokuun lopulla, tänä vuonna ollaan kuukausi etuajassa. Tuntuu, että kevätkin on alkanut saman verran aikaisemmin viime vuoteen verrattuna ja siinä mielessä voi olla ihan hyväkin, että kasvatukset ovat aikaisessa. Ulos ei vielä varmaan saa kasveja kuukauteen, joten pitää vielä sinnitellä sisätiloissa. Saksia saa välillä käyttää reilustikin, jotta puskat pysyvät maltillisen kokoisina.

Piskuinen Jalapeño Gauchon taimi

Muuten edellä mainittu Jalapeño on vielä todella pieni, vasta n. 20 cm korkea. Tämä taimi kasvaa kasvatuskaapissani ja on kasvanut todella mallikkaan oloiseksi, haaroja on moneen suuntaan. Kasvatusboksi kun sai tuplavalot, on se riittänyt hyvin saamaan taimet kasvamaan hyvin tuuheiksi, kukkimaan ja jopa näköjään podittamaan.

Bolivian Rainbow (C. Annuum)

Myös Bolivian Rainbow aloitti raakiletuotannon. En tiedä vaikuttiko jotenkin, kun pölyttelin ensin siveltimen kanssa Aji Cristalin (C. Baccatum) kukkia ja samalla siveltimellä sitten Bollen kukkia ja ne heti "jäi kiinni". Käsittääkseni annuumit ja baccatumit ei pitäisi kovin helposti risteytyä. Jää nähtäväksi, mitä oikein tapahtui...

Aji Cristal on raakileita jättänyt kiinni, mutta ovat kuitenkin jossain vaiheessa pudonneet, seuraavat ehkä jäävät jo kiinni. Oman ylivuotisen Aji Cristalin hävitin jo aikaisemmin punkkien takia ja tämä on Tammisillan puutarhalta ostettu yksilö

Madame Jeanette (C. Chinense)

Madame Jeanette Bonchini on tehnyt raakileita jo pitkään. Itseasiassa yksi kypsäkin marja on roikkunut oksilla jo useamman viikon ja luulisin noiden muidenkin kypsyvän näillä näppäimillä.

Toinen Madame Jeaneten raakile

Tässä on kuva toisesta raakileesta. Raakileiden väriero ei ollut ihan näin dramaattinen oikeasti, tässä on ollut hiukan erilaiset valaistusolosuhteet ja en lähtenyt näitä muuttamaan kuvankäsittelyllä ihan oikean väriseksi. Erisävyiset ne olivat joka tapauksessa muutenkin.

Madame Jeanette ja kypsä marja

En tätä kypsää marjaa ole vielä poiminut ja päässyt maistelemaan, se on jäänyt aika pieneksi ja varmaan kärsii jonkinlaisen ensipodinsyndroomasta ja ei varmasti ole mikään kulinaristinen ihme. Kokoa tällä marjalla on suunnilleen peukalon kynnen verran.

Rocoto Red Peruvian

Satoisa tapaus, kuten rocotot yleisesti muutenkin

Rocoto Red Peruvian (C. Pubescens), varmaankin kirjoitushetkellä lempichilini. Erittäin satoisa, paksulihainen, lempeäpolttoinen ja hyvän makuinen. Tässä oli tulisuutta jo ihan kivasti ja kun yhdessä marjassa on aina paljon syötävää, on se kokonaisena syötynä todella tulinen. Kuten muutkin rocotot, on tämä Perun suunnilta Etelä-Amerikasta kotoisin ja vuoristoissahan näitä siellä kasvatetaan. Melkeinpä joka kylällä taitaa oma lajikkeensa olla ja paikalliset näitä harvemmin sen tarkemmin nimeävät, nimet ovat peräisin siemenkauppiailta ja kasvattajilta.

Pistokasyksilö kasvamassa amppelissa

2013 minulla oli kaksi yksilöä tätä lajiketta kasvamassa. Toinen oli pistokas emokasvista, jonka olin alkukeväällä leikannut pitkästä oksasta. Pistokasyksilö jäi hiukan pienemmäksi emokasvistaan, mutta teki satoa suunnilleen yhtä paljon. Pistokkaan laitoin amppeliin kasvamaan ja rocotot usein soveltuvat hyvin amppelikasvatukseen, koska kasvu on matalaa ja leviää helposti sivusuuntaan enemmän, kuin ylöspäin. Kuten pubescens-laji yleensäkin, tämä pitää aurinkoisesta kasvupaikasta ja viileämmistä öistä, erinomainen kasvatettava ihan ulkona, vaatii tosin usein pitkän kypsymisen ja voi joutua nostamaan sisälle kypsyttämään viimeiset marjansa.

Rocoto Red Peruvian kukka

Kasvatuskaudella 2013 laitoin tämän lajikkeen itämään jo 2012 marraskuun puolivälissä. Kukinta alkoi 26.5 ja ensimmäinen raakile osui silmään kesäkuun puolivälissä. Marjat alkoivat kypsyä vasta syyskuun lopussa, joten jouduin kypsyttämään nämä pitkälti sisätiloissa. Todella hidas kypsyjä. Satoa tuli emokasvista 35 marjaa ja 814 grammaa. Sato oli siis melkein identtinen Locoto Orangen kanssa.

Suosittelen tätä lajiketta, kuten muitakin rocotoja todella lämpimästi. Jatkossa minulla kasvaa aina runsaasti rocotoja ja näitä haluan aina mausteeksi ruokapöytään, vaikkapa kylmäsavustettuna jauheena.

Locoto Orange

Nimensä mukaisesti marjat kypsyivät oranssiksi

Locoto Orange (C. Pubescens) oli toinen pubescens-lajikkeistani kaudella 2013. Pubescensit kasvavat Perun suunnilla ja usein korkealla vuoristossa jopa yli 2000 metrin korkeudessa. Paikalliset intiaanit kutsuvat pubescenseja rocotoiksi ja joissain paikoissa Locotoiksi. Näitä on intiaanit kasvattaneet eri lähteistä riippuen 6000-9000 vuotta ja on ihmisen vanhin viljelykasvi.

Rakastuin rocotoihin välittömästi näitä maistellessani ja paluuta ei ole. Rocotojen  maku on todella mieluinen ja tulisuus on mukavan lempeä, vaikka joskus voi olla hyvinkin tulinen. Tämä lajike oli tosin tulisuudeltaan todella mieto, vaikka usein oranssit rocotot ovat tulisimmasta päästä. Iso marja, paksulihainen, satoisa ja todella hyvän makuinen!

Locoto Orange on satoisa chili

Kaudella 2013 kokeilin ensi kerran rocotoja ja tämän ostin valmiina taimena Tammisillan Puutarhalta. Taimi oli jo valmiiksi iso ja kukkiva, menestys oli taattu. Kesäkuun puolivälissä alkoivat raakileet muodostua ja syyskuun alussa olivat ensimmäiset kypsät marjat oransseja. Yleensä rocotot ovat aika myöhäisiä ja tämänkin sain nostaa sisälle loppusyksystä kypsyttämään loput marjansa. Satoa tuli 33 marjaa, joilla yhteispainoa 810 g, jolloin keskimääräinen marjan paino oli n. 25 g.

Rocotojen kukat ovat kauniin violettejä

Rocotot sopivat vuoristoilmastoon tottuneina hyvin myös Suomalaiseen kesään. Koska lajike kestää hyvin lämpötilanvaihteluita ja jopa vaatii kylmempiä iltoja ja aurinkoisia päiviä, voi tätä kasvattaa helposti pihalla ilman kasvihuonetta. Satoa nämä Perun kansallisaarteet tuottavat reilusti ja monen mielestä pubescenssit ovat sitä parasta. Polte on lempeän pehmeä, eikä iske liian voimakkaasti. Kun maistaa kylmäsavustettua rocotojauhetta, on vaikea elää ilman sitä. Monesti perusmauste siinä, missä muille suola.